Tuumasta toimettomaksi: story of my life?
Olen ollut omien ajatusteni seurassa viime aikoina hieman liikaakin. Joskus se tekee hyvää, joskus ajaa mielettömyyden partaalle. Tällä kertaa tätä viimeistä. Ajatukset pyörivät päässä jopa niin kovaa, että päätin ottaa töistä vähän vapaata. Sen sijaan, että olisin ajatellut hieman lisää, päätin viimein tehdä jotain. Prismassa ostoslista kädessä pyöriessä yksi päässäni vilahtaneista sadoista ajatuksista (mm. onko sokerikulööri epäterveellistä, miksei ihmiset hymyile toisilleen – miksi tuo hymyili, onkohan Samae Koskinen täällä kaupassa) oli että hitto, nyt laitan sen blogin pystyyn.
Olen paitsi kaoottinen ajattelija, myös eri etevä suunnittelija. Niin kovin (liian?) usein laadin suunnitelmia liittyen elämän eri osa-alueisiin työnhausta ostoslistoihin. Kaupassa on käytävä jos haluaa syötävää, mutta useasti muut asiat tuntuvat olevan kuin vuoria, joille pitäisi ilman lisähappea kiivetä ja ajatuskin hengästyttää. Asiat ei ole suuria, mutta jokin siinä pitelee. Tuosta jostakin voisin päästää irti ilman, että ikävä tulisi.
Tuli olo, että johonkin nämä ajatukset on työnnettävä. Lajiteltava ja laitettava kiertämään, jospa niistä jollekin vielä jotain iloa olisi. Vähän niinkuin vaatekaapin siivous: sitä toivoo tyrkätessään vaatepussia uffin lootaan, että ehkä joku vielä ilahtuu tai saa tarpeeseen näistäkin vihonviimeisistä räteistä. Jos ei muuta, ehkä ne menee uusiokäyttöön. Tai kuten varmaan niin kovin monella, helpottaa ainakin omaa oloa saada laitettua ne eteenpäin, pois omista jaloista pyörimästä ja kuormittamasta muutenkin täyttä vaatekomeroa.
Viime aikona ajatusten top 10:ssä ovat vahvasti pyörineet työkuviot ja siihen liittyen oman osaamisen ja vahvuuksien jäsentely. Minua on sanottu hyväksi kirjoittajaksi, ja olenpa itsekin sitä mieltä. Kirjoittaminen on ollut aina mieluista, mutta aikuisiällä se kuten moni muukin mieluinen asia on jäänyt arjen jalkoihin. Tarvitsen myös syyn, miksi (ja minne) kirjoittaa. Blogi tuntui helpolta alustalta tähän.
Ilahdun, jos joku blogiani lukee. Toisaalta en tavoittele suuria yleisöjä. Tämä on minun juttu, Minulle, ja tietysti myös Sinulle jos tätä luet. Kerrothan, jos kirjoittamani herättää ajatuksia. Haluan kirjoittaa ilman rajoituksia, joten tulen paitsi avaamaan päänsisäistä elämääni, kirjoittamaan kulttuurista, matkustelusta, arkisista asioista ja muusta kokemastani. Tervetuloa mukaan!