Ilmassa on jo syksyn tuntua vaikka kesää on vielä jäljellä. Viime vuonna tähän aikaan helteet vasta alkoivat kun nyt tuntuu, että peli alkaa olla menetetty! Olisin niin mielelläni makoillut vielä muutaman päivän rannalla ja nauttinut auringon paahtavasta kuumuudesta.

Tunteeni ovat ristiriitaiset. Huoleton kesä alkaa olla ohi ja syksyn myötä velvollisuudet valtaavat suurimman osan päivistä. Toisaalta rakastan rutiineja ja aikatauluja, mutta inhoan arkea. Arki itsessään on tylsää ja yllätyksetöntä. Ehkä sen vuoksi minulla pitää koko ajan olla arjen rikkovia projekteja käynnissä, ja jotain mitä odottaa. Aivoni raksuttavat kiivaasti keksien ilon ja juhlan aiheita puuduttavan arjen keskelle.

Yksi helposti järjestettävistä (ja kohtuuhintaisista) irtiotoista on lähteä vuorokauden hotellilomalle, YKSIN. Käyn epäsäännöllisen säännöllisesti yöpymässä Helsingin eri hotelleissa (kartutan hitaasti, mutta varmasti kotikaupunkini hotellitarjonnan). Hotellin ja huoneen taso määräytyy sen hetkisen lompakon paksuuden mukaan. Ohjelma yöpymisen yhteydessä vaihtelee. Toisinaan vietän laatuaikaa vain itseni kanssa ja joskus taas tapaan ystäviäni. Pyrin myös käyttämään hotellin tarjoamia oheispalveluja kuten kuntosalia ja mahdollista kylpyläosastoa. Iloa ja hyötyä koko rahan edestä!

Hotelli Cumulus Meilahti. Rujo ulkoa, moderni sisältä. Aamiainen hyvä, astiat suomalaista designia. Suosittelen!

Parasta hotelliyöpymisessä on aamupala. Rakastan hotellien aamiaisia!!! Minusta on ihana kierrellä aamiaissalissa ja koota lautaselle kymmenistä vaihtoehdoista kaikkein parhaimmat herkut. Täydelliseen nautintoon kuuluu se, että ensin pöytään kerätään koko aamiainen, asetellaan se kauniiksi kokonaisuudeksi (otetaan tietysti kuva sosiaalista mediaa varten) ja sitten kaikessa rauhassa nautitaan makuelämyksestä. Hotellin aamiaisella kiirehtiminen on kiellettyä.

Kuvan aamiainen Scandic Lappeenrannasta. Perussetti, mutta teestä miinus (Liptonia, yök)!

Paras aamupala kokemukseni tähän asti on Simonkentän Scandicista. Aamiainen oli runsas ja monipuolinen, vaikkakin melko tavallinen. Tee ei todellakaan ollut mitään Lipton skeidaa (en juo kahvia ja vuosien myötä minusta on tullut pieni teehifistelijä). Pointsit siitä. Parasta kuitenkin oli LOISTAVA palvelu. Saman tien kun könkkäsin kepeilläni aamiaissaliin, tuli tarjoilija ITSE ehdottomaan, että hän auttaa minua aamiaisen kanssa. Kävelimme perätysten pitkin salia ja henkilökohtainen avustajani 😉 latasi lautaselleni kaiken mitä pyysin. Sen jälkeen hän ohjasi minut pöytään ja kiikutti vielä perään haudutetun teen kannussa, yllätyksenä croisantin hillolla ja pyysi vinkkaamaan hänet paikalle heti jos tarvitsisin vielä jotain! Upeaa palvelua!

Ah, taitaakin olla aika buukata seuraava irtiotto. Minneköhän keppini tällä kertaa minut vievät… 🙂