Minä, minä ja aina vaan minä

On oikeastaan aika rasittavaa keskittyä itseensä lähes koko ajan. Miksi minua sattuu? Onko tämä asiaan kuuluvaa? Pitäisikö huolestua? Tarvitsenko apua? Miten saan tämän asian hoidettua? Olenko ollut liian laiska? Pitäisikö minun ripustaa pyykit tai tyhjentää tiskikone?

Syyllisyyden tunne seuraa mukanani lähes koko ajan. Jos teen liikaa, jalkani ilmoittaa asiasta välittömästi. Ei hyvä! Jos en tee mitään, tunnen olevani laiska. Ei hyvä! Entäpä lasten kanssa? Huoh. Pinnani on jo lähtökohtaisesti normaalia kireämmällä. Lasten riehuminen ja kiukuttelu saa minut välittömästi lähtemään mukaan järjettömään huutokonserttiin. Eikä tilannetta todellakaan helpota kolmevuotiaan uhmaikä. Huh! Kiukuttelen välillä itsekin kuin hemmoteltu kakara. En tiedä miten purkaa paineita nyt kun en voi tehdä sitä urheilun avulla. Sekin turhauttaa ja kiukuttaa! Perhana sentään.

Haluaisin myös olla enemmän yksin. Haluaisin nuolla haavojani kaikessa rauhassa. Haluaisin keskittyä itseeni ja paranemiseeni ilman, että koko ajan pitää miettiä muita. Tietysti nämäkin ajatukset aiheuttavat syyllisyyttä. Olenpa itsekäs!

Tämä pieni turhautuneisuuden hetki on ikuistettu maaliskuussa 2016.

Jaksaa, jaksaa! Matka on pitkä, mutta pahinta vaihetta on jäljellä enää neljä viikkoa. Sen jälkeen saan puolivarata leikatulla jalalla. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että jo se tuntuu tässä tilanteessa melkoiselta lottovoitolta. Kävely on siten himppasen verran helpompaa ja voin seisoa omilla jaloillani, molemmilla yhtä aikaa! Jee! Pienet on ilon aiheet ja jokaisesta niistä nautitaan täysin rinnoin.

Ja hei, juhannusviikolla pääsin kuin pääsinkin purkamaan paineita kurvaillessani avoautolla pitkin Helsinkiä. Ystäväni olivat reissussa ja sain kissavahdin palkkana käyttää heidän autoaan. Meidän (manuaalivaihteisella) autolla ajaminen ei luonnistu jalka paketissa, mutta automaattivaihteisella autolla ajettaessa vasen kinttu on täysin turha kapistus. Olin vapaa kuin taivaan lintu. Mikä fiilis! Pienen hetken ajan myös unohdin koko onnettoman kintun. Ihanaa!

Harmin paikka. Ystäväni lähtevät taas tällä viikolla reissuun. Vruum, luu ulos ja baanalle ;)

Here we go!!!