Tahdon, tahdon, tahdon…

Tahdon, tahdon, tahdon…

Vaikka kaipaankin hullun lailla salibandyn pelaamisesta nousevaa adrenaliinia, juoksun huumaavaa tunnetta ja kuntosalien hikistä tuoksua, kaikkein eniten haluaisin kuitenkin kävellä tervein jaloin. Viime kerrasta on aikaa 129 päivää! Haluaisin nostaa tavaran lattialta ilman suunnitelmaa siitä miten se onnistuu mahdollisimman helposti ja kivuttomasti. Haluaisin käydä suihkussa omin jaloin ilman jätesäkkien ja teippien virittelyä. Haluaisin ajaa autolla. […]

Puukko heiluu

Puukko heiluu

Leikkauspäivän aamuna 9.6.2016 puhelimeni herätyskello pärähti armottomasti soimaan kello 5.30. Se on menoa nyt. Leikkaussaliin pääsin lopulta puolilta päivin. Sitä ennen ehdin käydä päässäni läpi kaikki kauhuskenaariot epäonnistuneesta leikkauksesta taivaanporttien kolkutteluun. Väänsin monet itkut. Jännitti ja ahdisti. Seuraavat sekavat muistikuvat ovat osastolta. Leikkauksen jälkeinen ilta ja yö olivat yhtä kipua, lääkettä, kipua, lääkettä ja unia […]

Are you kidding me?

Are you kidding me?

Lähes neljä kuukautta ehti kulua edellisestä elämääni muuttaneesta sekunnista. Muistan taas yllättävän tarkasti onnettomuutta edeltäneet sekunnit. Oli tiistai-ilta 24. toukokuuta keskellä Helsinkiä. Aurinko paistoi lämpimästi ja ihmisten iloinen puheensorina täytti kadut. Kävelin hitaasti ontuen eteenpäin matkalla kohti uutta tulevaa haastetta onnellisena siitä, että toipumiseni akillesjänteen totaalirepeämästä oli jo niin pitkällä. Kohta saisin taas pyöräillä. Ja […]

Yksi sekunti…

Yksi sekunti…

Kuva otettu hetki ennen onnettomuutta joka muutti elämäni – ainakin väliaikaisesti – täysin. YKSI SEKUNTI… Yksi elämäni suurimmista käännekohdista tapahtui lauantaina 13. päivä helmikuuta 2016. Nousin sängystä terveenä, molemmat jalat täysin toimivina. Aamun jännittynyt tunnelma liittyi tulevan päivän ohjelmaan. Olin lähdössä ryhmäliikunnanohjaaja koulutukseen tietoisena siitä, että pitäisin näytetunnin josta saan arvion. Se kruunaisi mahtavat koulutuspäivät […]