Hyvästi

Tänään tunteeni ovat heitelleet ilon ja jännityksen välillä. Palautin pyörätuolin takaisin Laakson sairaalaan. Ihanaa! Ei kyllä tule ikävä sitä kapistusta. Muutaman viikon päästä kepakotkin saavat kyytiä, ja viimeisenä pääsen luovuttamaan kävelykengän noin kuukauden päästä. Valo näkyy jo tunnelin päässä!

Toivottavasti emme enää koskaan tapaa – tai ainakaan seuraaviin vuosikymmeniin 😉 Vaikka olitkin minulle kovin tärkeä hetken aikaa, en jää kaipaamaan sinua. Toisissa olosuhteissa voisin olla eri mieltä…

Näissä hyvästeissä on se hyvä puoli, että niiden takia ei tarvitse itkeä kuin korkeintaan onnesta! Sitä vastoin tämän vuoden aikana olen joutunut hyvästelemään monta asiaa vasten tahtoani ja tippa linssissä. Ei ole ollut helppoa luopua harrastuksista ja niiden kautta myös useista sosiaalisista kuvioista. Yht’ äkkiä en ollutkaan enää minkään minulle tärkeän lauman täysipainoinen jäsen; työpaikan, urheilujoukkueen ja liikunnanohjaajan. Oman vartalon hallinnan menettäminen ja kropan fysiologiset muutokset ovat tuoneet oman lisänsä tähän soppaan. Ei ole kovin kivaa sanoa hyvästejä jalan toiminnalle, vaivalla hankituille lihaksille ja vuosien aikana kehitetylle kestävyyskunnolle. Onneksi (ja toivottavasti) nämä kaikki on kuitenkin mahdollista saada takaisin. Se tulee vaatimaan rutosti työtä ja kärsivällisyyttä, mutta palkinto maistunee sitäkin makoisammalta! Enkä pelkää työn määrää. Olen tottunut paiskimaan hommia unelmieni eteen.

Toisinaan hakkaan turhaankin päätä seinää vasten yrittäessäni tehdä jotain sellaista mikä ei lopulta kuitenkaan toimi. Joskus pitäisi osata luovuttaa. Antaa periksi. Perkele, periksi ei anneta! Loppujen lopuksi kun kuitenkin uskon siihen, että asiat aina järjestyvät ja kun uskaltaa laskea irti, voi saavuttaa upeita asioita.

Kunpa vain jo pääsisin heittämään hyvästit jalan varomiselle ja voisin antaa mennä! Kunpa voisin olla ajattelematta kaikkea tekemistä kintun kautta. Joskus hyvästit särkevät sydämen, mutta toisinaan ne voivat olla myös uuden alku. En malta odottaa mitä upeaa tulevaisuus tuo tullessaan…

Jaksaa, jaksaa! Enää kuukauden päivät ja sitten mennään taas paljaalla jalalla. Miltäköhän se mahtaa tuntua. Jännittävää!