Ulkonäkö ratkaisee
Mikä järkytys! Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa kuluneiden kuukausien aikana kun olen pillahtanut itkuun vasenta jalkaani katsellessa. Se ei näytä eikä tunnu minun jalaltani. Lääkärin mukaan pohje SAATTAA olla ensi kesänä taas entisellään – vuoden päästä!
Kun maaliskuun puolivälissä sain ensimmäisen kipsin pois, menin pois tolaltani. Kuukaudessa pohkeeni oli kutistunut onnettomaksi rimpulaksi. Nyt kun ajattelen tuota reaktiota, melkein naurattaa. Pohkeeni oli oikeastaan vielä aika iso. Nyt, vajaan viiden kuukauden jälkeen voin totisesti todeta, että se on pelkkää luuta ja nahkaa. Vaikka jalan saaminen toimivaksi on kaikkein tärkeintä, niin kyllä ulkonäölläkin on merkitystä. Ainakin minulle!
Kuva otettu noin 4 kuukautta onnettomuuden jälkeen, ja viikko ennen uutta napsahdusta. Tästä on vielä matkaa alaspäin ennen uutta nousua…
Toiminnallisuuden ja ulkonäön lisäksi kyse on myös käytännön asioista. Sen lisäksi, että arkiset askareet ovat haastavia, niin myös pukeutuminen menee kintun mukaan. Pillifarkut eivät tule kyseeseen johtuen haavoista ja walkerista (=irrotettava kipsi). Onneksi on sentään kesä. Se helpottaa pukeutumista vaikkakin Suomen suvi ei tunnetusti ole aina kovin lämmin, ja pitkille housuille on usein tarvetta heinäkuussakin. Onneksi minulla on kaapin perukoilla vanhat pieruverkkarit joihin kääriytyä kun vilu alkaa kapajamaan!
Olen aina pitänyt siitä, että jaloistani löytyy voimaa ja nopeutta. Vahvojen ja vikkelien kinttujen ansiosta olen pärjännyt salibandykentillä hyvin puutteellisesta mailatekniikasta huolimatta. Enpä olisi uskonut, että joskus sormeni voisivat yltää reisieni ympäri ja niiden väliin jää vielä ilmaakin! Positiivisesti ajateltuna, minulla ei ole koskaan ollut näin sorjat sääret 😉
Rakkaudesta lajiin <3 <3 <3!
