Ladataan...

Käytiin perjantaina paikallisessa kahvi-tee-suklaakaupassa ja kas mitä hyllystä löytyikään!

70% tummaa suklaata, jossa pikantisti mausteena minulle niin rakasta Carolina Reaper-chiliä.
Scoville-asteikolla mitattuna Carolina Reaper on keskimäärin hieman yli 1,5 miljoonaa, kun esimerkiksi jalapeño on noin 10 000 luokkaa. Reaperista on mitattu  jopa yli 2,2 miljoonan huippuvahvuuksia.
Tuote on 97,7 prosenttisesti luomua, ainoastaan chilijauhe on "normaalia".
Kuinkahan monessa tuoteselosteessa on yhtenä osasena "Tuska", kysynpähän vaan.

Olen käyttänyt Carolina Reaperia ruoanlaitossa ja tykkään tosi paljon sen makeasta poltteesta, joten vesi kielellä odottelin suklaankin maistamista kun perjantaina tulimme kotiin. 
Odotus tekee kaikesta parempaa, joten söimme perjantaipizzat ja katselimme pari jaksoa This is Us-sarjaa ja sitten olimmekin valmiita makupaloihin...

Tumman suklaan maku hiveli makuhermoja, suklaa ei ollut yhtään kitkerää vaan voimakkaan pehmeää...ja sitten levisi hekumallinen polte koko suuhun, koko keho tuntui lämpimältä ja suklaan & chilin ilotulitus sai Turjakkeella suorastaan kyyneleet silmiin. Ilosta väitti hän, mutta minun mielipiteeni on kyllä että vesi nousi hänellä silmiin, poskille ja otsalle ihan vain chilin tulisuudesta johtuen.

Pari palaa suklaata riitti tyydyttämään suklaahimomme perjantai-iltana, tätä ei todellakaan tule syötyä levyä kerrallaan. Mietin siinä nautiskellessani poltteesta suussani, että johonkin suklaajälkiruokaan voisi tuoda mukavasti potkua käyttämällä tätä pari palaa - isommat määrät ehkä pilaisivat jälkiruoan vähemmän chiliä syövien suussa.

Lauantaina maistatimme suklaata jälkikasvulla ja chiliin tottuneena pitivät pokkansa hyvin  "joo onhan tässä kiva polte...".
Sunnuntaina usutimme anopintekeleen ja isäni maistiaisille ja siitäpä riittikin pikkuisen hupia.
"Eihän tämä maist...OOOOOH, NYT POLTTAA" - anopintekeleelle maistui maitolasillinen ja senkin jälkeen puhalteli hän tiukkaan.
Isäni pyöritteli suklaata suussaan ja puhalteli myös, "kuka tällaista huvikseen syö, huh, kyllä polttaa!" .
Kumpikaan ei halunnut santsata :D

Ainoa mikä tässä spesiaaliherkussa hirvittää on hinta. 50 gramman levy maksoi 9,50 euroa!

 

Ladataan...

En saata edes muistaa kuinka kauan yksi meidän jouluvalmisteluperinteistämme on ollut pasteijatalkoot. Muistan pikkutyttönä, kun äitini paistoi niitä tätini kanssa ja jossain vaiheessa minusta tuli se toinen tekijä ja nyt muutaman viime vuoden, kun äitini ei enää jaksa,  olen minä paistanut pasteijat oman tyttäreni kanssa.

Homma alkaa sillä, että paistopäivä synkataan osallistujien kalenteriin.
Päivän lähetessä ostetaan 10 pakettia valmiiksi kaulittuja torttutaikinalevyjä, 100 pasteijaa on riittävä määrä meidän sakille.
Edellisenä päivänä valmistetaan täytteet, joita tehdään kolme erilaista:
jauheliha-riisi-kananmuna
broilerinjauheliha-riisi-kananmuna
ja
tonnikala-riisi-kananmuna
Täytteisstä pitää muistaa tujakka mausteutus, koska tuo torttutaikina "syö" makuja.

Paistopäivän aamuna alkaa sarjatyö: valmiit taikinalevyt levitetään vieriviereen pöydän päälle ja leikataan terävällä veitsellä puolikkaiksi. Rajapinnat voidellaan kananmunalla ja täyttäminen alkaa, sellainen kahdella kahvilusikalla tehty pallero on sopiva määrä täytettä yhteen pasteijaan.

Meillä on selkeä koodaus näissä herkuissa.
Suorakaiteet, joiden reunat on haarukoitu ovat jauhelihatäytteisiä. Suorakaiteet, joiden reunat on sormella paineltu, sisältävät broilerinlihaa.


Kolmiot taas ovat aina tonnikalatäytteellä.

Ja sitten alkavat ongelmat. Aina se sama juttu.
Täytteitä on liikaa ja joku lähetetään ostamaan lisää taikinalevyjä. Tässä vaiheessa keittiössä on jo aika lämmin, kun noita jo tehtyjä pasteijoita uunissa paistetaan, joten uuden suoraan pakastimesta ostetut taikinalevyt sulavat nopsaan käytettäviksi.

Paistajat ehtivät nauttia kupillisen kahvia tässä välissä.

Lopputuloksena yleensä on pasteijamäärä, jolla ruokkisi pataljoonan hunneja. Jos alkuperäinen suunnitelma oli paistaa yhteensä 100 pasteijaa, päivän päätteeksi jokapaikkaan asetelluilla leivinlaudoilla on jäähtymässä 100 kappaletta per täytelaji!
Mutta joulunahan ei muuta syötävää ole kuin pasteijat, niin että meneehän ne? HAHAHAHAHAHAH
Turjake kävi hakemassa mansikoita toimiston pakastimesta ja totesi, että pitäisköhän ne viimevuotiset pasteijat syödä ensin pois, oli kuulema laatikollinen vielä...

 

PS: tokihan suvun keliaakikoille oli jo paistettu pieni erä gluteenittomia pasteijoita. Testasin tänä vuonna tätä Vuohelan leipomon valmistaikinaa ja oli pikkasen takkuista kaulita, mutta hyviä, vaikkakaan ei kauniita,  niistä tuli.

 

Ladataan...

Heräsin aamulla aikaisin ja hipsuttelin keittiöön keitelläkseni aamukahvit ihan omassa rauhassa ja siinä puuhastellessa mielessä ailahti pariinkin kertaan, ei nyt ihan ärtymys, mutta sellainen "jokotaas"-fiilis.

Aloin sitten (omaa naurettavuuttani) pohdiskellen listata mielessäni asioita, joiden oikealla tavalla tekemiseen tai olomuotoon minulla on varsin voimakas henkilökohtainen näkemys. Päätin jakaa muutaman toimintamallitoiveen (pakkomielteen?) kanssanne, näin alkuun keskittyen osioon keittiöelämää:

Kun keitetään kahvia, oli kyse sitten suodatinkahvista tai perkolaattorista, kahvin valmistuttua heitetään suodatinpussi poroineen tai perkolaattorin porosäiliön porot HETI biojätteeseen.
Tämä on se oikea tapa meidän taloudessamme siksi, että koska perheen kahvifriikin juomanvalmistuslaitteita ja tapoja on niin monta, että esim. suodatinkahvia tai perkolaattorikahvia saatetaan keittää vain kerran viikossa...ja kahvinporotkin voivat homehtua, tiedättekös sen? Yäk.
Pidän myös siitä, että kun seuraavan kerran haluan kyseisellä laitteella kahvia keitellä, ei ensimmäisenä tarvitse kropsutella niitä kuivuneita tai homehtuneita poroja suodattimesta.
Että eikös tämä ole ihan LOOGINEN JA JÄRKEVÄ tapa? Mitä!

Kun avataan uusi leviterasia, niin
a) se samperin folio- tai muovi- tai paperikuori revitään irti kokonaan. Ei siis tehdä pientä röpöläistä reikää johonkin kulmaan ja kaiveta sieltä sitä Keijua tai tuorejuustoa tai mitä se ikinä se purkin sisältö onkaan! Onko se nyt niin vaikeaa, mitä?!
b) levitettä otetaan tasaisesti läpi rasian, ei kaivella sinne kuoppia niin että rasian sisältö näyttää sekopäisen myyrälauman temmellyskentältä
c) sitä veitseen jäänyttä leivänmuruista rasvaa ei pyyhitä rasian reunaan. EI, EI ja vielä kerran EI! Onko koulutetuille, perusälykkäille aikuisille ylivoimaista ottaa levitettä sen verran kuin leivälleen haluaa? Tai sitten lisätä vähän kerrallaan? Eihän kukaan kaada omalta lautaseltaan syömättä jäänyttä ruokaakaan takaisin kattilaan (eihän???)!

Kun ruokaa sisältävä rasia/purkki/pussi tyhjenee, sitä ei pistetä leipäkoriin tai kaappiin takaisin. TYHJÄ rasia/pussi/purkki pistetään sille kuuluvaan kierrätysosioon jätevaunussa.
Voi sitä pettymysärtymyksen määrää kun valmistautuu sipaisemaan paahtoleivälleen juuri sitä parasta valkosipulituorejuustoa ja kannen avattuaan huoma rasian olevan totaalisen tyhjä.

Kun astianpesukone tyhjennetään, puhtaat astiat ja muut laitetaan omille säilytyspaikoilleen. Jostain syystä minua ärsyttää kymmenen kertaa enemmän se, että vaikkapa kattilat on nostettu astianpesukoneesta tiskipöydälle tai hellan päälle kuin se, että astianpesukone olisi jätetty tyhjäämättä. Kun se samperin kattilakaappi on just siinä vieressä, miksi on niin vaikeaa avata ovi ja sujauttaa se sinne?

No joo, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, eikös se niin mene näin joulunaikaan.

Mutta millaisia oikeita tapoja (pakkomielteitä) sinulla on ?

 

Ladataan...

Karoliinan postaus Oi tyttöni mun sai minut taas kerran kuuntelemaan oman Tyttäreni syntymäpäiviin liittyvän biisin, joka AINA saa minut kyyneliin.

Kuulin Maarit Hurmerinnan esittämän Lainaa vain-biisin muutama vuosi tyttäreni syntymän jälkeen ja huh-huh sitä tunnemyrskyä. - Kyynelet valuvat onnesta & rakkaudesta lapseen sekä myös peloista ja toiveista, joita mielessä pyörii tulevaisuuden suhteen.

Kappalehan on alunperin Carole Kingin esittämä Child of mine johon Hector onnistui tekemään  suomalaiset sanat koskettavasti alkuperäistä sanoitusta mukaellen.
Sydän pakahtuen kuuntelen laulun aina Tyttären syntymäpäivänä ja ihan sama täyttikö lapsi 10 vuotta, 20 vuotta tai tämän vuotisen 23 vuotta,  joka kerta sen kuullessani laulan mielessäni (ja joskus ääneenkin) sanojen mukana rakkauttani häneen.

Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin.
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin,
Mä toivon että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen.

Kun vuonna -97 tulin uuteen kotiimme , laskin pienen poikamme pinnasänkyyn ja jäin katsomaan hänen untaan, soi taustalla radiosta Yön Ihmisen poika.

Laulun sanat tuntuivat kuin loitsulta uuden ihmisen matkalle ja taaaaas valuivat kyyneleet silmistä (kumma miten lapsen saaminen höllentää kyynelkanavia!). Jostain syystä Juniorin vauvavuoden aikana tuo Juicen sanoittama Ihmisen poika soikin todella usein ja siitä onkin mielessäni muodostunut samanlainen "oma biisi" pojalle kuin Lainaa vain on tyttärelle.

Liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit

Onko sinulla joku kappale, jonka nitoutuu lapseesi niin tiiviisti, ettet sitä voi kuulla ajattelematta häntä?

Ladataan...

Tänään on aika isot pikkujoulut...

Joensuun Areenalla järjestetään tapahtuma Kerubi Live goes Joensuu Areena ja tapahtumassa pidetään kaupungin ja ammattiopiston sekä muutaman pienemmän firman pikkujoulut puhumattakaan lipuista, joita on myyty myös "koko kansalle"! Eiköhän siellä vipellä muutama tuhat tonttua pitkin poikin maneesia.

Siitä onkin aikaa kun olen työpaikan pikkujouluissa karkeloinut, joten innolla odotan iltaa. Vähän kiire voi tulla, kun työt loppuvat kolmelta ja puoli kuudelta jo pääsisi VIP-lipulla sisään. Vain pari tuntia jää aikaa muuttaa työminä juhlailmeelle ja se on kuulkaas lyhyt aika kun kyseessä on + 50 neitonen! Onneksi mie olen niin superihana ja kaunis ja rohkea ja kaikkea muutakin, että eihän minun oikeasti paljon tarvitse puunailla. HAHAHAHAHAHHAHAHAHHAHHA.

Olen kuitenkin valmistautunut hyvin - kotona ilta-mekko asusteineen on pukeutumisjärjestykseen aseteltuna makkarissa ja meikkiarsenaali käyttöjärjestyksessä kylppärissä. Olen kuin palomies, joka hypätä sujauttaa vermeisiinsä ja on suitsaitsukkelaan valmiina taistoon!

Noh, saa nähdä kuinka homma käytännössä toimii...

Illan artistikattauksessa ei ole yhtään isosti fanittamaani esiintyjää, mutta ei myöskään yhtäkään inhokkiani. Lauri Tähkää odotan mielenkiinnolla ja Tuure Kilpeläistä pienin varauksin, Pate Friman ei hirveästi hetkauta, mutta Popeda nyt on aina Popeda!

18.30 Pate Friman & Orient Express
20.00 Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani
21.45 Lauri Tähkä
23.30 Popeda

Popedan jälkeen ehtii vielä hienosti jatkoille jonnekin jos ei jalkoja ole ehtinyt totaalisen muusiksi tanssia/kävellä/pomppia.

Ruokatarjonta on toisaalta sen verran herkullisen kuuloinen, että pahimmassa tapauksessa ilta kuluu vatsaansa kannatellessa kun on syönyt itsensä ähkyyn.
Vai mitä sanotte ruokalistastamme?

*Kerubin kalasalaattia ja ryytisinappikastiketta (L,G)

*Salaatti palvatusta saksanhirvestä (M,G)

*Paahdettua parmesankukkakaalia ja lehtikaalipestoa (L,G)

*Fenkolinsiemenillä marinoidut porkkanat (M,G)

*Punajuurta, balsamicoa ja pinjansiemeniä (M,G)

*Rucolasalaattia ja mangodressing (M,G)

*Paahdettuja kurpitsansiemeniä(M,G)

*Ruis-sipsit ja piparjuuridippi (L)

*Ciabattaleipää (M) ja tuorejuustoa (L,G)

*Vasikanpaistia ja Marsalakastiketta (L,G)

*Kerubin riistaiset joulumakkarat ja Napue-sinappia (M)
*
Rosmariinilla maustettuja juureksia ja perunaa (M,G)

Kasvisruokana Oumphi-bataattigratiini, uunijuureksia ja perunaa (vegaani, G) 
- oumph, valkosipuli, timjami, persilja, sipuli, bataatikuutio, kaurakerma, suola, vegejuustoraaste

*Valikoima kypsytettyjä italialaisia juustoja (L,G)

*Tomaattihilloketta (M,G)

*Kardemummapannacottaa ja hillottua vadelmaa (L,G)

*Kahvia ja teetä

Paitsi nyt kun luen uudestaan ja uudestaan tuota tarjontaa alan epäillä, että asuvalintani on hiukkasen väärä...tiukkavyötäröinen Pinup-mekko ei taida olla paras valinta mässäilyiltaan? Olisikohan parempi lainata Turjakkeelta halatti mikä ei kiristäisi mistään...

Ensin kuitenkin päivä töissä, Luterilaisella mentaliteetilla mennään, ensin työ ja sitten huvi! Ja ennen töitä vielä visiitti hammaslääkärille. Ei tainnut ihan riittää 7 päivän antibioottikuuri hampaanpoiston jälkeen, kun ikävästi taas sykkii leukaluussa.

MUTTA! Eihän ne surut suremalla lopu, on tanssi ja laulu tärkeämpää!

Hyvää pikkujoulua!
 

Ladataan...

Paholaisen hillo on suurta herkkua meidän perheessä ja parhaani mukaan levitän sen ilosanomaa myös ystäville ja läheisille - näin joulun lähestyessä päätinkin taas keitellä hilloa pukinkonttiin asti.

Hillon valmistus on helppoa, reseptejä taitaa olla yhtä monta kuin on sen keittäjääkin, mutta alla itse käyttämäni, hyväksi todettu versio:

Homma lähtee käyntiin tomaattimurskalla. Jos oikein pieteetillä tätä vääntäisi, tämänkin valmistaisi tietysti itse tuoreista tomaateista, mutta laiskan kokin valinta pelittää (ihan totta) aivan yhtä hyvin!
Tein hilloa kahdessa kattilassa, koska halusin maustaa toisen satsin  vähän tujakammin, joten molempiin kattiloihin lorautin 500g tomaattimurskaa.

Turjake on hankkinut maailman parhaan leikkurin sipuleiden pilkkomiseen, mutta päätin kuitenkin käyttää pakastimesta löytyneet (Rainbow) sipulikuutiot, eli tässäkin mentiin helpoimman kautta. Sipulin määrä on vahvasti mieltymyskysymys, itse käytin 200g pussillisen per kattila.

Paprikat sentään pilkoin itse, yhden ison suippopaprikan aina yhteen annokseen.

Käyttämässäni tomaattimurskassa oli jo valkosipulia, mutta sitähän ei voi koskaan olla liikaa! Joten kynsiä puristelin isommin laskematta seokseen. Maltillinen määrä lienee 3-4 kynttä per annos...

Mustapippuria, rosmariinia ja basilikaa kaadoin reippaalla otteella sekaan, jälleen kerran makukysymys niiden määrä - muistelen että alkuperäisessä ohjeessa määrät olivat 1tl kutakin. Eli jos et tohdi lähteä säveltämään omasta päästä, niin teelusikallisella saat aikaan tasapainoisen maun.

Muistatteko urani chilinkasvattajana? Vaikka Turjake tappoikin toisen Carolina Reaperini, toinen vielä ilahduttaa makuhermojamme hedelmillään.

Reaper on sen verran ärhäkkä kaveri, ettei sitä saa käsitellä paljain käsin jos mielii säästyä polttavilta ylläreitä vaikka silmiään, nenäänsä tai xxxx kosketettuaan. Ihme kyllä ruoanlaitossa tappava tulisuus ei olekaan päätä räjäyttävää vaan makea, täyteläinen tulisuus kruunaa ainakin Intialaishenkiset kanaruoat lähes ylimaalisen maukkaiksi.

Niinpä päätinkin maustaa toisessa kattilassa porisevan paholaisen hillon arvoisellaan chilillä. Toki pilpoin kattiloihin myös perinteisiä punaisia chilejä, niitä medium-vahvuisia että kapsiininpolte olisi monipuolisempaa.

Tässä välissä sörsseliä keitellään reilu puolisen tuntia silloin tällöin sekoitellen.

Puolen tunnin porinan jälkeen lisäsin sekaan punaviinietikkaa ja hillosokeria. Kymmenisen minuuttia kiehumista vielä ja hillo oli valmista purkitettavaksi.


Tuore croissant, muutama viipale vuohenjuustoa....rucolaa...paholaisenhilloa...njam!!!


Tässäpä resepti koosteena:
Paholaisen Hillo
1/2 dl vettä
500 g tomaattimurskaa
1 punainen paprika
2 sipulia/pakaste sipulikuutioita
2 punaista chiliä, tai vihreitä tai keltaisia - mistä itse pidät!
3-4 valkosipulin kynttä (tämä on maltillinen määrä, saa innostua enempäänkin)
1 tl basilikaa
1 tl rosmariinia
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
Ylläolevia keitetään puolisen tuntia ja sitten lisätään:
1/4 dl punaviinietikkaa
3 1/2 dl hillosokeria
Keitetään vielä 10-15 minuuttia.
 

 

Ladataan...

Marraskuussa lukulistaani kertyi yhteensä vain 8 kirjaa, joista neljä hurautin Kyproksella viikon loman aikana. Reisuun jälkeen tekemistä ja menemistä tuppasikin senverta runsaasti, ettei fiktiivisiin maailmoihin ehtinyt hypätä kuin pieniä hetkiä kerrallaan.

Mutta pitäähän niistä lopuista neljästäkin täällä jotain tuumia!
Karen M. McManuksen esikoiskirja "Yksi meistä valehtelee" on tuupattu nuortenkirjakategoriaan, mutta oivaa luettavaa se on kategoriaan sopimattomillekin ikäryhmille.
Jälki-istunnossa kuolee yksi opiskelija ja epäiltynä ovat muut paikalla olleet, joiden salaisuudet eivät olleet salaisia menehtyneelle pojalle. Kaikilla oli siis syy pelätä paljastumista, mutta pelkäsikö joku paljastumista niin paljon, että oli valmis tappamaan?
Sujuvasti etenevä tarina viihdyttää ja lopussa on pieni twistikin, joten huonomminkin voisi aikansa käyttää kuin tähän.

Karen M.McManus: Yksi meistä valehtelee (One of us is lying)
Suomentaja: Inka Parpola
Sivuja: 250 (Bookbeat)
WSOY

Mariette Lindsteinin "Ehdoton valta" on sekin kirjoittajansa esikoisteos ja kirjailijan omakohtaiset kokemukset kultin (skientologit) sisällä elämisestä tuovat kirjaan sisäpiirin tunnelman. Vaikka aihe onkin mielenkiintoinen, minusta kirja oli välillä hiukkasen pitkäpiimäinen.
Päähenkilö päätyy mielenkiintoisen new-age liikkeen päämajaan pienelle saarelle, ensin tutustumaan ja sitten töihin ja lopulta osaksi yhä omituisemmaksi muuttuvaa kulttia. Pakosuunnitelmia, epäonnistumisia ja lopulta pako. Mutta päättyykö kaikki silti onnellisesti?
Piiiitkän ja perusteellisen hitaan etenemisen jälkeen kirjan loppu tulee rytinällä ja langat solmitaan nipsnaps yhteen, jatkoa seuraa, cliffhanger on vanhanaikainen, mutta tekee tehtävänsä.

Mariette Lindstein: Ehdoton valta (Sekten på Dimön)
Kääntäjä: Christine Thorell
Sivuja: 306 (Bookbeat)
Atena

Adele Parks ja "Päästin hänet sisään" on puuduttava ja ylipitkä, epäuskottava hömppäpömppäopus. Jos tykkäät Harlekiineista, tämä on sinun kirjasi!

Adele Parks: Päästin hänet sisään
Kääntäjä: Pirjo Lintuniemi
HarperCollins

Joskus aloittaa kirjan ja on koukussa ensimmäisten lauseiden jälkeen. Niin kävi minulle Kimmo Tuomisen kirjan "Pimeän verkon oraakkeli" kanssa.
Hengästyttävä dystopia maailmastamme. Mielikuvituksellinen (mutta mahdollinen?!), hauska, pelottava...jos jo nyt pelkäät tieto- ja virtuaalitekniikan ylivaltaa tai Tom Cruise on sinulle ilman puudutusta tehtyä hampaan juurihoitoa kamalampaa, älä lue tätä kirjaa. 170 sivuaan suurempi kirja!
Kimmo Tuominen, kirjoita lisää!!

Kimmo Tuominen: Pimeän verkon oraakkeli
Sivuja: 170 (Bookbeat)
Aula & Co

Ladataan...

Työnantaja ilmoitti marraskuun alkupuolella, että kaupungin työntekijöillä on mahdollisuus varata ilmainen tutustumisaika koulutetulta hierojalta, tantric life coachilta Riikka Nousiaiselta, joka toteuttaisi hemmotteluhoitoja, kuten mobilisoivaa hierontaa, rentoutushoitoja tai hermoratahierontaa.
Tokihan minä hetioitispaikalla viestiä laitoin, koska as you all know, ei elo kesäkuun jälkeen ole ollut ruusuilla tanssimista, lähinnä tarjolla on ollut nokkosia ja ajopuita (no ehkä vähän liitoittelen...vastahan tuossa hyvistä hetkistä hehkutin!), mutta silti ajatus hemmotteluhoidosta lämmitti sielua suuresti.

Onnistuin kuin onnistuinkin saamaan ajan hermoratahieronnalle eiliselle tiistaille ja suuntasinkin suoraan töistä kohti Penttilän kaupungin osaa, missä "Ihana kellari", hemmotteluhoitojen tyyssija sijaitsee.Jonkinlainen Deja-vu vilahti otsalohkossa kun katselin taloa ja astelin portaita alas hoitolaan. Talo ja tila oli jostain tuttu, mutta en oikein saanut päähäni mistä.
Vastaanottotila oli miellyttävä tunnelmaltaan ja sisään astuttuani Riikka jo tulikin toivottamaan tervetulleeksi. Mainitsin tuttuuden tunteesta ja hän mainitsi tilan toimineen 90-luvulla surullisen kuuluisien Joensuun nahkapäiden (eli skinien) kokoontumispaikkana (Penttilän nuorisotalona?), mutta minulle rakennus taisi olla tutumpi siellä toimineesta kirpputorista...

Ihanaa kuitenkin, että talo missä lauma älykääpiöitä on säteillyt pahuutta on saanut uuden "elämän" aivan päinvastaisessa hengessä!Huomio kiinnittyy oranssiin kynttilään. On se vain hyvä väri!

Valkoinen sisustus ei ole lemppareitani, minusta yletön valkoisen käyttö sisustuksessa tekee kalsan ja ankean vaikutelman, mutta hoitohuoneen seinien rouhea pintamateriaali esti tämän tunteen, tila oli lempeän kutsuva ja rauhallinen.

Pian pääsinkin jo makaamaan lämpöiselle (!) hoitopöydälle vällyjen alle ja Riikka aloitti käsittelyn.
"Hermoratahieronta on kokonaisvaltainen koko kehon hoito. Hoidossa käsitellään kehon ratoja päästä varpaisiin, mitkä sijaitsevat suurelta osin anatomisesti hermoradoilla. Hoito soveltuu pitkäaikaisten särky- ja kiputilojen hoitamiseen sekä yksittäisenä hoitona kokonaisvaltaisena rentouttavana hoitona"

Makasin ensin vatsallani ja Riikka käsitteli ensin oikean ja sitten vasemman puolen vartalostani pehmoisin mutta napakoin painalluksin. Myös pää sai osansa hoidosta. Käännös selälleen ja myös etupuoli sai nauttia hieronnasta, Riikka hieroi myös kasvoni. 
Hieronnan edetessa läpikäydyt jäseneni tuntuivat uppoavan kuin pehmoiseen vahaan ja rentoutuminen oli totaalisen kokonaisvaltaista. En nukkunut, mutta kävin jossain kaukana.
Enkä todellakaan miettinyt olemassa olevia murheita tai keksinyt uusia lisää. Jos olisin kissa olisin kehrännyt niin että ikkunalasit olisivat tärisseet.

Lämpimien peittojen alle olisi voinut jäädä yöksi, mutta tämäkin ihanuus loppui aikanaan. Rauhallisesti venyttelin hoitopöydällä ja kampesin ylös pukeutumaan. Olin miettinyt, että nukahdan varmaan rattiin kotiin ajaessani ja nukun kuin tukki koko yön, mutta puettuani vaatteet päälle olinkin täynnä virtaa!
Kotiin siivoamaan! Jouluverhot! Pitäisikö leipoa!
(Riikka naureskeli, että odotahan nyt kunhan kotiin pääset, miltä sitten tuntuu - ja juu, en siivonnut tai tehnyt mitään muutakaan fyysistä. Saunaan, sänkyyn, läppäri syliin ja naputtelin tämän postauksen. Uni saa tulla :))

Ihanassa kellarissa voi hemmotella itseään vaikka millä! On hierontaa, jalkahoitoa, KUPPAUSTA, hunajasaunaa, energiahoitoja, rentoutusta...
Voisin kokeilla näistä kaikkea - paitsi ehkä en kuppausta kuitenkaan.
Pitänee vihjata Turjakkeelle, että joulu tulee, haluatko lahjoa rakasta puolisoasi?


Ilahduttava yksityiskohta osuu silmiin kun pumpuliaskelin nousin portaita pihalle. Juurikin noin - kuljen kevein askelin.

 

Ladataan...

Siitä onkin aikaa kun viimeksi on ollut näin seesteinen fiilis viikonloppuna - kuluneella viikolla tapahtui oikeastaan vain hyviä asioita!

Maanantaisella Kuopion reissulla saatiin hyviä uutisia äidin terveyden tiimoilta.
Tiistain henkilökohtaiset labratulokset olivat suorastaan loistavia, joten ei siis pelkoa että Cosentyxin joutuisi lopettamaan.
Keskiviikkona tyttären mukana Kelassa selvisi monta solmua ja elämä hänellekin näyttää taas valoisammalta.
Torstaina käytiin Turjakkeen kanssa katsomassa ennakkonäytös eli pääharjoitukset tänään lauantaina ensi-iltaan tulevasta Iivana Julmasta, joka teki meihin molempiin vaikutuksen. Energinen, hauska (ei todellakaan mikään puskafarssi), loistavan kekseliäs lavastus ja valaistus ja näyttelijät hehkuivat osissaan!
Perjantaina sain tietää, että työsopparini, jonka alkuperäinen päättymispäivä on maaliskuun puolessa välissä jatkuukin yli ensi kesän.
Tänään lauantaina käytiin koko perhe + yksi ystävä Joensuun 170-vuotisjuhlakonsertissa ja kokemus oli upea. Kaupunginorkesteri ja Karjalan tasavallan sinfonikot soittivat yhteen kuin unelma, Yliopisiton kuoro lauloi mahtavasti ja pääsolisti Dianda...no minä istuin ja nieleskelin kyyneliä kun se samperi lauloi niin tajuttoman hienosti.

Kaiken kruunasi eilen alkanut lumisade.

Näistä hetkistä ja tunteista saa taas voimia KUN tulee tuulta tupaan ja kakkaa tuulettimeen.

 

Ladataan...

Nyt kun pahimmat möröt pään sisällä ovat kesyyntyneet siedettäviksi menninkäisiksi, on vanha tuttu JOULUHÖRHÖ herännyt oikein kunnolla ja tarttunut toimeen topakasti.

Eli aika kaivaa joulukalenterit kaapista, pistää jouluradio soimaan ja alkaa miettiä mitä pientä mihinkin taskuun sujauttaa. Lapset kun jo ovat kyselleet, että
äiti joko sinä olet tehnyt meille joulukalenterit, joko?
Lapset 20- ja 22-v.

Tänä vuonna pääsen pitkästä aikaa täyttämään joulukalentereja ikävuosiltaankin "pienille lapsille" (omathan ovat aina äidin vauvoja...), kun vien joululkalenterit myös kummipojalle 3vee ja hänen isoveljelleen 4vee. Omien lasten kalenteritontut ovat toimineet tehtävässään jo viitisentoista vuotta ja pikkuapinoille löysin toivottavasti yhtä kestävät kangaskalenterit Tokmannilta.

Kalenterin yllätyksiä olen ostellut pitkin vuotta kun jotain mielestäni sopivaa on eteen sattunut. Täytän kalentereihin yleensä suklaakonvehtien lisäksi muutaman älyttömyyden, pari arpaa ja jotain hyödykkeitä, kuten vaikkapa huulirasvoja, kasvonaamiota, söpöjä laastareita - sisällön keksiminen on muuttunut vuosien mittaan haastavammaksi, mutta aina ylläreihin on oltu tyytyväisiä. Paitsi juniori ei viime vuonna tykännyt ollenkaan Fazerin sini-valkoisista konvehdeista - muutama oli vielä kalenterissa jäljellä kun kaapista ne esiin kaivoin!

Pikkuapinoiden kalenterien täyttö oli helpompaa, herkkuja, dinosauruksen munia, PawPatrol-hahmoja...
saa nähdä saako tehokaksikon äiti pidettyä kalenterin turvassa uteliaiden silmien ja sormien tutkimuksilta.
Tokmannilta ostamani kangaskalenteri tuntuu napakalta ja taskuihin sopii vähän isompiakin ylläreitä. Yksinkertaisen jouluinen ulkonäkö viehättää minun silmääni, mutta liekö liian pliisu pikkupoikien silmiin?

Siinä ne tontut taas vakipaikallaan eteisessä roikkuvat. Juniori tuli illalla kymmenen maissa kotiin ja heti ovelta kuului iloisen yllättynyt "HEEIIII, joulukalenterit!" Saa nähdä huomaako tytär kalenterit heti sisäänastuessaan kun viikonloppuna kotona käy.

Mitähän jouluista sitä seuraavaksi kotiin laittelisi?
Verhot?
Matot?
Hyasintteja?
 

 

Ladataan...

Peikkona nurkissa lymynnyt visiitti Kuopion neurokirurgiselle poliklinikalle koitti maanantaina.

Potilaana en ollut minä, eikä aivoverenvuodosta toipuva isäni vaan äitini, jolta löytyi pikkuaivoista kasvain heinäkuisen kompastumisen jälkeen otetuissa pääkuvissa. Päivystysvisiitiltä hän sai lähetteen magneettikuvaan oman alueen sairaalan ja sen jälkeen tulikin kutsu Kuopioon, missä  Suuri ja Mahtava Neurokirurgi pitää hoviaan.

Tietystihän tuosta Kuopioon lähettämisestä tuli nousi mieleen ajatus, että magneettikuvassa on löytynyt jotain pahaa ja mustaa ja ikävää, että äiti joutuu aivoleikkaukseen, että kasvain on villiintynyt ja että...no tiedättehän, kaikkea ahdistavaa, surullista ja pelottavaa.
Asiasta ei kuitenkaan puhuttu eikä sitä pohdittu missään yhteydessä, äiti oli kuin ei mitään olisikaan ja tuuppasi Kuopiosta tulleen ajanvarausvahvistuksen hyllyn päälle piiloon eikä asiasta oikein halunnut jutella.
Mutta kyllähän se mielessä pyöri ja joskus ainakin minua aamuyön tunteina hereillä piti.
Pelotti ajatella, kuinka vanhemmat oikein  pärjäisivät, jos äidillekin jotain rajoitteita tulisi kasvaimen tai leikkauksen myötä. Pelotti ajatella, että entä jos hän kuolee? Kaikkihan me kuolemme joskus ja äitinikin on pian 80v, mutta silti - ajatus rakkaan menettämisestä on aina yhtä repivä, oli rakas ihminen minkä ikäinen hyvänsä.

Mutta lopulta oli sairaalapäivä edessä.
Minä olin säätänyt työvuoroja niin, että pääsin lähtemään kuskiksi ja "henkiseksi tueksi" (= varmistamaan ettei äiti jätä kertomatta meille mitään mitä lääkäri sanoo...) ja ajoimme Kuopioon varhain aamulla. Matka oli omituista kyllä oikein mukava ja ihailimme kaunista säätä sekä maisemia samalla jutellen mistä sattuu. Myös tulevasta lääkärin vastaanotosta, mutta välttelimme ääneen sanomattomalla sopimuksella mitään hyvin syvällistä pohdintaa asian tiimoilta.

Perille päästyämme emme joutuneet odottelemaan kovinkaan pitkään ennen neurokirurgin vastaanotolle pääsyä ja mies olikin todella sympaattinen, empaattinen ja kaikkea muuta yhtä miellyttävää mitä lääkärin tulisikin olla, mutta he ikävän harvoin ovat!
Hän kyseli äidin voinnit, teetti pari perustestiä (seiso silmät kiinni kädet edessä, kosketa nenää, irvistä, työnnä kieli ulos suusta jne jne) ja napautti sitten näytölle äidin aivojen magneettikuvat.

-Näissä ei ole mitään muutosta noihin neljä vuotta sitten otettuihin kuviin
-erittäin hyvänlaatuinen kasvain, ei aggressiivista laatua, pieni palleroinen vain
-ei todellakaan tarvitse leikata
-ei tarvita säännöllistä kontrollointia magneettikuvalla, jos olisi ärtsyä sorttia olisi kasvua tapahtunut jo

Lääkäri esitteli tarkkaan kasvaimen sijainnin ja näytti sen useammastakin kulmasta kuvissa (aika mielenkiintoisia kuvia, kun ei enää tarvinnut pelätä niiden olevan mörköjä ja tulevia itkuja täynnä).
Kasvain sijaitsee vasemman korvan takana,  pikkuaivojen kohdassa, joka vaikuttaa tasapainoon ja liikkumiseen ja mies totesikin, että mikäli äkillisesti liikuntakyky alkaa heikentyä, niin sitten pitäisi ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin ja palata asiaan.

Mutta näillä näkymin ei ole mitään vaaraa tai aihetta huoleen. Että eikun vaan reippaita syyspäiviä ja mukavaa talven odotusta.

Me naiset lähdettiinkin siitä sitten rinta rottingilla Ikeaan shoppailemaan <3
 

Pages