Se liikkuu sittenkin

ai mikä liikkuu?

No minäpä hyvinkin!

Toukokuun  yleinen fiilissaldo on ollut kiikunkaakun nämä ekat kaksi viikkoa, on turbulenssia parisuhderintamalla, vanhempien kanssa vääntöä ja siihen päälle vielä yleistä duuninihkeyttä, mutta tämän kuntoprojektini suhteen voin röyhistää rintaani.

Nimittäin joka perkeleen päivä olen kroppaani liikuttanut jollakin tavoin.
Jos en ole heilunut sahan kanssa sireeniaidassa, niin olen sitten purkanut ja raivannut lumen romahduttamaa pergoilaa, voimaillut 60l multasäkkien kanssa tai laiskempina päivänä käynyt lenkillä.
Sunnuntait olen pistänyt itselleni löysäilypäiviksi, ehkä jonkun venytyksen teen tai laiskasti iitrailen pitkin pihamaata, mutta sykettä en pahemmin nostattele (muuta kuin kiukutessani Turjakkeelle).

Huomasin Valvovan Silmän vaikutuksen itseeni hyvinkin voimakkaasti päivänä eräänä, kun olin viettänyt pitkät tovit pihalla sahaten (käsisahalla) sireeniaidasta 4-5 metrisiä runkoja poikki raahatakseni niitä kasaan, missä pätkin sitten kärryyn sopiviksi paloiksi  ja lopetin homman kun käsivarret alkoivat olla niin hapoilla ettei saha kädessä pysynyt. Hoipperehdin sisään, nesteytin itseäni useammalla lasillillisella raikasta kraanavettä ja suihkuiltuani romahdin sohvalle kirja kädessäni.

Hetken päästä tajusin, että hei, nyt on sunnuntai enkä ole tehnyt kuin yhden virallisen, Tiinan laatiman kotitreenin!
Ja mitäpä tein??
Rättiväsyneenä ja jäsenet täristen minä suoriuduin kotitreenista läpi, vaikkeivat toistomäärät ihan kaikissa kohtaa tainneet yltää tavoitteisiinkaan. Mutt MINÄ TEIN ne kaksi virallista treenikertaa, koska olin näin luvannut! Itselleni olisin voinut helposti vakuuttaa, että ei tarvi tehdä enää tuota, kun olen päivän riehunut pihalla, mutta koska olin luvannut toiselle ihmiselle, niin pitihän se lupaus pitää!

Tiinan laatimat kotitreenit (+ lämmittely) ovat varsin sopivia rapakuntoiselle tanttaraiselle, jotkut osat ovat jopa oikein mukaviakin, poislukien esim. linkkari, joka kevennettynäkin versiona pistää turhautuneena nauraa hekottamaan lattialla siinä vaiheessa kun ei vain nouse enää mikään raaja lattiasta. Eikä  ”kevennetty” punnerruskaan kyllä pullamössökäsivartiselle tunnu mitenkään kevyelle, ranteet huutaa hoosiannaa ja suu komppaa, että NOUSEEEEEE v****, s****, p***** !!!

Aina ei kyllä nouse.
Mutta joku päivä vielä nousee!

***
Kuvat Pixabay

hyvinvointi terveys liikunta oma-elama
Kommentit (9)
  1. Joka kerrasta tulee vähän lisää…seuraavaa kertaa varten🏋️‍♀️

  2. Se on jännä miten toiselle annettu lupaus pistää itseen vauhtia. 😄
    Myös se, jos saa jonkun kanssaan vaikka lenkille, muuttaa sinne lähtemisen paljon helpommaksi!

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2022/05/17/monen-kodin-vakea/

    1. jep, jos olis vielä vakkarilenkkikaveri, niin toinen voi aina tsempata ja/tai toista voi tsempata!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *