12 kuvalla ja muutamilla sanoilla vuosi 2024

Kun muut niin minäkin!

  Tammikuu
Joulun jälkeen palaaminen arkeen oli tutusti nihkeää, mutta tammikuussa valoa, piristystä ja kauneutta toivat Botanian jääveistokset ja lumesta veistetty sinivalas.
Ton-ton-tammikuu jäi varsin läpihuutojutuksi, kun pidimme vain nenänvalkaisukauden, emmekä kieltäneet itseltämme sen enenpää lihaa, sokeria kuin kahviakana. No big deal, mitäs me nössöt.
Tammikuussa aloitin myös kunnianhimoisen kuntoilukampanjan T:n hankittua kävely-/juoksumaton. Innoissani jolkotin matolla vähintään puoli tuntia päivässä.

Helmikuussa riitti lunta ja lunta ja lunta maan sekä taivaan täydeltä. Jos olisin hiihto- tai talviurheiluhenkinen yksilö, olisin varmana kiljunut riemusta, mutta koska en sellainen ole, helmikuussa keskityin enemmän palapeleihin ja hartsiaskarteluun sekä lukemiseen sohvannurkassa. Ja juoksumatto vaan kolisi kun sillä päivittäisiä lenkkejäni vetelin.

Maaliskuun kohokohta oli piiiiiitkä viikonloppu ystävättären luona Brysselissä. Kävimme mm. shampanjamessuilla ja nautiskelimme illallista mitä parhaimmissa ravintoloissa. Pääsin ekaa kertaa elämässäni syömään Michelin-tähtiä omaavassa ravitsemusliikkeessä ja kylläpä olikin herkkua!

Huhtikuu alkoi kivuliaasti. Testasin juoksumatolla kuinka kovaa pystyn _kävelemään_ ottamatta ainoatakaan juoksuaskelta ja onnistuin jotain aikaansaamaan, koska liikkumisesta tuli varsin kivuliasta.
Loma Kreetalla olikin T:lle mieluisa, koska hänen ei tarvinnut (omien sanojensa mukaan) juosta kieli vyön alla minun porhallukseni perässä. Hyvin oli rauhallista kulkuni, enkä pitkiä matkoja kärsinyt kävellä ollenkaan. Loma oli siis hyvin hidastempoinen ja rauhallinen, ihana kuitenkin.

Toukokuussa vietin pitkän viikonlopun Tampereella ja tapasin rakkaita ystäviä. Kiersimme Museoiden Yön aikana läpi lähes jokaisen avoinna olleen museon, söimme hyvin ja nautimme myös virkistäviä juomia. Koska huhtikuussa loukkaamani lonkka vihoitteli sen verran rankasti, kävin ostamassa itselleni tyylikkään kävelykepin. Kepukka olikin tarpeen kun museoiden lisäksi teimme massiivisen shoppailukierroksen. Isompia ostoksia ei kuitenkaan tullut tehtyä.
Reissun jälkeen varasin ajan työterveydestä, koska liikkuminen alkoi olla tosi tuskallista. Fyssari diagnosoi bursiitin, antoi kylmähoitoa ja jumppaliikkeitä kivun sallimissa rajoissa. Kivun pahetessa lääkäri kirjoitti etätyösuosituksen heinäkuiseen kesälomaan asti.
Äitienpäivä kuuluu tietysti toukokuun tärkeisiin päiviin. Sitä juhlistettiin niin kotona, anopintekeleen luona ja vähän myös minun kotikotonani, vaikka äiti ei enää koko päivää osaa rekisteröidä. Oli kuitenkin iloinen kun käytiin halaamassa ja vietiin herkkuja.

Kesäkuu kuluikin etätyösuosituksen myötä kesämökillä. Kotona olisinkin seonnut lopullisesti, koska pihatöihin en ollut kykenevä ja villiintyvät perennapenkit saivat minut narskuttelemaan hampaitani…
Mökilläkin toki olisi ollut vaikka minkämoista raivaamista, mutta siellä oli helpompi istua kuistilla ja ihailla järvenselkää kuunnellen/lukien kirjaa. Onneksi ei isäni koskaan saanut perheen suostumusta siihen, että mökin tontti olisi muutettu nurmikolle ja puutarhamaiseksi. Metsä on metsää ja sitä ei tarvitse parturoida viikoittain eikä muutenkaan pahemmin trimmata.
Kävin näyttämässä selässä olevaa ”epäilyttävän näköistä” luomea terkkarilla ja lääkäri poistikin sen.

Heinäkuu
Jo ties kuinka mones Ilovaari aloitti kesäloman, mutta kauaa en siellä kärsinyt tepsutella kun särkevä lonkka ajoi kotiin lepäilemään. Pääasia kuitenkin, että pääsin kuulemaan ja näkemään nuoruuteni lempparibändin Kasevan. Nostalgiahyöky oli melkoinen! Ja syömään Kerubin (sikakalliit) täydelliset bataattiransut.
Heinäkuussa sain puhelun terveyskeskuksesta, että se poistettu luomi olikin sitten ihosyöpäinen. Onneksi ihosyöpä oli lajia basilliooma, joten etäpesäkkeiden leviäminen olisi erittäin epätodennäköistä. Lisää ihoa pitäisi kuitenkin poistaa, että koko ”saastunut” alue pois saataisiin. Että silleen.
Koska leikkauksen takia uiminen olisi kielletty tietyn ajan, varasin samantien ajan uusiin tatuointeihin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Äidin Alz eteni siihen pisteeseen, että myös hänelle hankittiin Evondos-lääkeautomaatti, isän selkäkivut pahenivat ja sitä myöten liikkuminen vaikeutui. Puhuttiin moneen otteeseen kotihoidon kehiin ottamisesta, koska sekä omat että veljen voimat alkoivat olla vähissä kun oman elämän ohessa yritettiin isää ja äitiä auttaa.

Elokuussa paluu kampukselle ja kepin kanssa klenkkaamista edelleen. Klenkkaaminen ja kivut eivät kuitenkaan estäneet veneeseen kellahtamista ja uistimen vetoa pitkin poikin järvenselkää, muutamia megahaukia ja pari kuhaakin saatiin saaliiksi.
T:n kanssa vietettiin kaunis elokuinen lauantai kuuntelemassa nuoruuden lempibändejä, kun ”Ulkona Ilosaaressa” toi iloksemme Piirpaukkeen,Coiyud Int 50 Revivalin, Miljoonasateen ja Eput.
Kivut eivät ottaneet parantuakseen ja lopulta elokuun lopussa  sain lähetteen magneettikuvaan.

  Syyskuu menikin taas etätöissä – magneettikuva kun paljasti lonkkavaivojen syyksi, ei bursiittia tai venähdystä tms, vaan reisiluun yläpään rasitusmurtuman. Ralalalalalal, siinäpä sitten sain kyynärsauvat käyttöön ja kiellon rasittaa koipea yhtään enempää kuin välttämättömän. Koti ja Olotila täyttyvät siis kivenmaalauksesta, hartsitöistä ja palapeleistä, kun en pihaa päässyt möyrimään tai muutenkaan isommin ulkoilemaan.
Äidin luona vieraili ensihoito useampaan otteeseen, kun verenpaineet olivat niin matalalla että hän kaatuili miten sattuu. Ympäripuhumalla saatiin suostumus häneltä, että kotihoitoa otetaan kehiin. Ensin yksityiseltä ja sitten ensihoidon ja meidän tekemän huoli-ilmoituksen jälkeen kunnalliselta. Toiveessa että elämä kaikin puolin helpottuisi, edes vähän.Lokakuussa palasin kampukselle ja kas, heti ekalla viikolla nappasin sieltä tautipöpön ja päädyin sänkypotilaaksi oikein kunnolla. Luojan kiitos Areenasta, Ruudusta ja Netflixistä.
Olin niin tokkurainen, etten edes kirjoja jaksanut kuunnella.
Mökillä vietettiin aikaa kunnon sallimissa rajoissa. Marjametsään en vieläkään päässyt, lonkka kyllä tuntui hitaasti, mutta varmasti paranevan, mutta voi että teki tiukkaa malttaa ja ottaa iisisti.
Vanhempien kanssa kotihoidosta huolimatta säätöä,  vääntöä ja sekoilua.Marraskuussa aloitin itseni piristämiseksi jouluvalmistelut. Kasasin kaikkiaan kahdeksan joulukalenteria ja sisustukseen alkoi ilmestyä tonttuja, jouluverhoja ja muuta pientä tunnelman nostattajaa.
Isänpäivää vietettiin Vonkiksella tunnelmallisesti ja ihmeeksemme myös oma isäni ja äitini viihtyivät kahvihetken ajan saman pöydän ääressä kun jälkikasvun kanssa kävimme heitä moikkaamassa kotikotonani. Harvinaista herkkua se, koska äitini mielestä isäparka on Alzin myötä muotoutunut suurinpiirtein Saatanasta seuraavaksi olennoksi.
Kuun loppupuolella äiti kaatui taas kerran, nyt sen verran pahasti, että häneltä murtui istuinluu. Onneksi ei lonkkaluu kuitenkaan.
Murtuma oli kuitenkin niin kivulias, ettei hän ominvoimin päässyt vessaan jne, eli kotihoitoa lisättiin tässä saumassa.Kotikotona elämä oli siis yhtä tuskaa ja murhetta, äiti ei ymmärtänyt miksi hän on niin kipeä kuin sen puoli minuuttia siitä kun hänelle kertoi murtumasta. Ensihoito kävi pariin otteeseen ja lääkäri halusi äidin vuodeosastolle, mutta me kieltäydyimme. Äidille on luvattu, että niin kauan kun hän ymmärtää ja tunnistaa kotona olevansa, ei häntä rahjata minnekään takahikiän vuodeosastolle makaamaan vaipoissa ja lääkepöpperössä kuolemaa odottamaan. Koska sitähän se täällä on – Joensuussa ei paikkoja ole, joten hänet kärrättäisiin jonnekin sadan kilsan päähän ja kun ei henkilökuntaa ole, puettaisiin vaippoihin ja lääkittäisiin hiljaiseksi. Se olisi menoa sitten se. Tähän purkaukseeni sain myöntävän kommentin sekä ensihoidon edustajalta, että lääkäriltä, joten äiti sai jäädä kotiin,
Joulukuu ja sen juhlapäivät! Itsenäisyyspäivän linnanjuhlista selvittyä oli edessä tyttären 29v synttärit heti 8. päivä, pojan 27v synttärit 13 päivä ja viimein 17 päivä  Turjake täytti 60 vuotta. Että kakkua ja kuoharia piisasi.
Tyttären kanssa pidettiin perinteiset pasteijatalkoot, minimalistiset suorastaan tänä vuonna, vain 180 pasteijaa. Elviksen joululaulut tai JouluRauma kattoivat kaikki joulukuun toiminnot, niissä on se oikea tunnelma!
Äidin murtuma parani mukavaa tahtia ja asiat hoituivat helpommin kotiavun lisähoivalla. Saimme
Aatonaattona T. flunssautui joten isä ei uskaltanut tulla taudinpelossa aattona syömään ettei saa itse tai vie äidille tautia. Anopintekele vietti sitten kanssamme aattoillan ja rattoisaahan meillä oli.
Kissalapsenlapset ja lapset viettivät puolet joulukuusta ilonamme ja oli ihanaa kun juttuseuraa ja naurua riitti jokaiselle päivälle.
Uutena vuotena räjäytettiin kylän suurin ilotulitepatteri ja minä hihkuin riemusta kilpaa naapurin seitsenvuotiaan kanssa. Perinteisessä älypääturnauksessa voitin yhden pelin, mutta koko turnajaisten voittajaksi tuli poika, joka kantaa yliviisaan kruunua vuoden 2025.

Että semmoinen vuosi. Tuokoon vuosi 2025 mitä hyvänsä, on siellä satavarmasti niin onnea kuin suruakin, toivon mukaan tasapainossa, että ei ihan ryydy.