22.11.2018 Suttastiina

32 yötä jouluun aka Jouluhörhön paluu!

Nyt kun pahimmat möröt pään sisällä ovat kesyyntyneet siedettäviksi menninkäisiksi, on vanha tuttu JOULUHÖRHÖ herännyt oikein kunnolla ja tarttunut toimeen topakasti.

Eli aika kaivaa joulukalenterit kaapista, pistää jouluradio soimaan ja alkaa miettiä mitä pientä mihinkin taskuun sujauttaa. Lapset kun jo ovat kyselleet, että
äiti joko sinä olet tehnyt meille joulukalenterit, joko?
Lapset 20- ja 22-v.

Tänä vuonna pääsen pitkästä aikaa täyttämään joulukalentereja ikävuosiltaankin ”pienille lapsille” (omathan ovat aina äidin vauvoja…), kun vien joululkalenterit myös kummipojalle 3vee ja hänen isoveljelleen 4vee. Omien lasten kalenteritontut ovat toimineet tehtävässään jo viitisentoista vuotta ja pikkuapinoille löysin toivottavasti yhtä kestävät kangaskalenterit Tokmannilta.

Kalenterin yllätyksiä olen ostellut pitkin vuotta kun jotain mielestäni sopivaa on eteen sattunut. Täytän kalentereihin yleensä suklaakonvehtien lisäksi muutaman älyttömyyden, pari arpaa ja jotain hyödykkeitä, kuten vaikkapa huulirasvoja, kasvonaamiota, söpöjä laastareita – sisällön keksiminen on muuttunut vuosien mittaan haastavammaksi, mutta aina ylläreihin on oltu tyytyväisiä. Paitsi juniori ei viime vuonna tykännyt ollenkaan Fazerin sini-valkoisista konvehdeista – muutama oli vielä kalenterissa jäljellä kun kaapista ne esiin kaivoin!

Pikkuapinoiden kalenterien täyttö oli helpompaa, herkkuja, dinosauruksen munia, PawPatrol-hahmoja…
saa nähdä saako tehokaksikon äiti pidettyä kalenterin turvassa uteliaiden silmien ja sormien tutkimuksilta.
Tokmannilta ostamani kangaskalenteri tuntuu napakalta ja taskuihin sopii vähän isompiakin ylläreitä. Yksinkertaisen jouluinen ulkonäkö viehättää minun silmääni, mutta liekö liian pliisu pikkupoikien silmiin?

Siinä ne tontut taas vakipaikallaan eteisessä roikkuvat. Juniori tuli illalla kymmenen maissa kotiin ja heti ovelta kuului iloisen yllättynyt ”HEEIIII, joulukalenterit!” Saa nähdä huomaako tytär kalenterit heti sisäänastuessaan kun viikonloppuna kotona käy.