42 aamua jouluun

 

Nähtyäni kuvia näistä ”karkkikuusista” päätin askarrella niitä itsekin. Ensi-ideana oli että ”hei tää on paljon kivempi kuin perinteinen joulukukka!”, kunnes sitten muistin etten viime joulunakaan vienyt ystäville ainuttakaan horsmaa tai yrttiä…
Mutta tekemään aloin kuitenkin – menkööt sitten lahjaksi, lahjukseksi tai perheen omaa laardikerrosta kasvattamaan.
Kuusien väkertäminen kuumaliimapyssyn kanssa rentouttaa kummasti (vaikka olen polttanut sormeni jo sen sata kertaa) ja samalla voin kuunnella  Haruki Murakamin ”Kafka on the shore”-äänikirjaa ja valmistautua kommentoimaan kirjaa Lilyn lukupiirissä.

Yhteen kuuseen uppoaa puolisentoista boxia suklaakonvehteja, runsaammin, jos itse niitä tehdessään myös napsii. Koska en haista/maista suklaata itse, niin ei tee pätkääkään mieli sitä syödä ja apajille eksyvät perheenjäsenet saan karkoitettua liimapyssyllä uhaten!

Onneton, vino ja vinksahtanut Geisha-kuusi oli ensimmäisiä harjoitelmiani. TODELLAKIN näkee että itse on tehty 😉

Fazerin sinisista pykätty versio sopii tulevan joulun teemaväriini siniseen, eli saattaapi jäädä omalle pöydälle nakottamaan.

Fazerin sinisten melkein loputtua kesken, liimailin väliin Fazerminttejä, vähän kuin ”joulupalloiksi” ja sain boxin riittämään.

Tämä jäinen Fazermint-tekele on kakkossijalla suosikkiversioideni listalla.

Ja PARAS ja IHANIN ja KAUNEIN on tämä liköörikonvehdeista koottu kuusi:

Tuon pahvin peitän vielä ”tekolumella” tai jollain muulla hiukka esteettisemmällä ja sitten tämä kuusi lähtee äidilleni, joka rakastaa liköörikonvehteja (itse inhoan niitä, mutta voi noita värejä!).

Nyt vain odottelen, että kaupat aloittaisivat jokavuotiset suklaatarjouksensa, että näitä kärsii enemmänkin alkaa kasailla.