56 vuotta tänään
Ihanasti alkoi tämä 56 syntymäpäiväni – tradition mukaisesti mies ja jälkikasvu kantoivat laulun säestyksellä minulle vuoteeseen aamupalan. Tässä kuvassa näkyvät vain pojan valmistama sitruunamoussekakku sekä tyttären tekemä kortti, mutta tarjottimella oli myös Turjakkeen omin kätösin lämmittämät karjalanpiirakat, joiden päälle hän oli viipaloinut kananmunaa ja savujuustoa. Tarjolle oli asetettu myös haudutettua teetä. Ihana perhe <3
Koska minun ei (hahahahaha) tarvitse juhlapäivänäni tehdä mitään arkisiä vääntöjä, päädyin katselemaan vanhoja valokuvia ja muistelemaan menneitä…
*****
Rakeinen otos kaukaa menneisyydestä: 6-vuotias palleroinen pottakampauksella varustettu meikäläinen ekaluokan luokkakuvassa.
Kymmenen vuotta vilahti huimaa tahtia ja tässä 16 vuotias neitonen muodikkaassa kiharapilvessään ja silloin pakollisissa (alunperin) valkoisissa tennareissaan.
Voi miten sitä tuolloin ajattelikaan tietävänsä ja osaavansa ihan kaiken!
26-vuotiaana sitä jo ihan vähän ymmärsi tietämisensä rajallisuuden, mutta eipä tuo paljon itsetuntoa horjuttanut. Aurinkolasit silmille ja eikun tulta päin!
Tässä kuvassa ollaan isän 50-vuotispäiviä (APUA!) juhlimassa Maarianhaminassa. Kotipaikkana silloin Tukholma ja vakaa usko, että ei ikinä enää Suomeen, saatikka Joensuuhun palattaisi.
Mutta pah. 36-vuotiaana poseeraan Tampereen kodin olohuoneessa Painonvartijoiden Vuoden Pudottaja ”jälkeen”-kuvaa varten (tulin muuten sinä vuonna toiseksi kisassa, 24 kg 6 kuukaudessa, jos en ihan väärin muista).
Ja kuinkas sitten kävikään!
10-vuoden kuluttua löysimme itsemme juurikin Joensuussa.
46-vuotias Kansainvälisten asioiden sihteeri istuskelee jokilaivan kannella ja selittää jotain International Weekin opettajavieraille. Pätevä täti!
Aika kuluu nopeaan kun on lystiä ja kuluuhan se vaikka ei lystiä olisikaan.
Paskat ajat näkyy naamassa.
Vuosi 2019, ikää 56 vuotta.
Tällä mennään, enkä kyllä valita yhtään. Ikääntyminen/vanheneminen kuuluu elämään ja ylpeänä sekä ilolla kannan jokaisen ryppyni ja roikkuvan ihopoimuni – elämällä ne on ilmaantuneet!
Muumikupeista juotiin synttärikahvit iltapäivällä, kakku oli tosi hyvää ja Halloween-vaahtikset tuorean pehmoisia. Onneksi vieraita oli tarpeeksi monta, niin että kakku tuli syötyä viimeistä murua myöten!
Päivälliseksi on tulossa tyttären valmistamaa kanacurrya ja jälkipalaksi loput pojan tekemästä sitruunamoussekakusta.
Kyllä synttärit on KIVOJA!!