7 aamua jouluun
Tänään on Turjakkeen synttäripäivä ja aamu alkoi laululla ja aamiaisen tarjoilulla vuoteeseen. Hänelle siis. Me muut lauloimme ja tarjoilimme.
Koska päivä alkoi niin mukavasti sain innostettua hänet päivällä joulukuusijahtiin. Jahdiksi se tosiaankin meni, kun kiersimme varmasti kaupungin jokaisen kuusikauppiaan, eikä mistään tuntunut löytyvän sopivaa.
Niin.
Me olemme ehkä vähän kuusisnobeja.
Meille kun ei kelpaa tavan tannenbaumit vaan haluamme ensinnäkin ISON (n. 4 metriä) ja toiseksi rakastamme musta- tai hopeakuusia…
Olimme kierroksemme alkupuolella nähneet yhdellä kuusikauppiaalla täydellisen, mutta kovin matalan hopeakuusen ja lopulta mietimme jo nostavamme sen pöydälle, että latvatähti tarpeeksi korkealle kohoaisi. Parempaakaan yksilöä ei etsimisestä huolimatta löytynyt, joten ajoimme takaisin kyseisen kuusimyynnin parkkiin ja jalkauduimme tutkimaan tarjontaa tarkemmin.
Ja siellä se sitten oli, vähän syrjemmällä.
Kaunein kuusi, mitä olen ikinä nähnyt. Epätodellisen tuuhea ja vihreä ja ihana. Korkeuttakin sillä oli enemmän kuin vierustovereillaan – ei neljää metriä, mutta reilu 3 metriä kuitenkin. Sen minkä puu hävisi senteissä se voitti tuuheudessa ja kauneudessa.
Kaupan päälle saimme vielä kotiinkuljetuksen, juuri äsken kantoivat kuusikauppias ja juniori puun takapihallemme ja huomenna ihanuus pääsee olohuoneemme valtiaaksi.
Saa nähdä raskiiko tuota edes koristeilla peittää!
No okei, taatusti raskii.
BlingBling ja silleen.
Kynttilöitä.
Ja paljon.