Kuinka pysäyttää lumipalloefekti?

Sitä hermostuu jostain asiasta mitä toinen tekee tai jättää tekemättä. Sattuu olemaan juuri sopivasti ärtynyt olo muutenkin ja loppuilta menee kyräillessä alta kulmain.
Sanomatta kuitenkaan toiselle, että tämän äskeinen käytös ottaa päähän.

Seuraavana päivänä tapahtuu jotain uutta pientä, sellaista mihin en normifiiliksissä edes kiinnittäisi huomiota, mutta nyt eilisen kaiut ovat kuin tarranauhan toinen puoli, johon pikkuseikka napsahtaa kiinni ja hiertää pikkuisen enemmän.
Katsot ehkä vähän pahasti, mutta edelleen et isommin avaudu, koska et jaksa nyt alkaa purkaa mielenliikkeitäsi miehelle, joka inhoaa verbaalisia purkautumisia, jotka vaatisivat vastauksia. Aavistuksen verran varautuneemmassa ilmapiirissä arki jatkuu.

Pöydälle jääneet lounasastiat.
Petaamaton sänky iltapäivällä, kun itse olet lähtenyt seitsemältä liikenteeseen sen jäädessä nukkumaan.
Leipä/maito/levite loppu vaikka se kävi juuri kaupassa ostamassa itselleen hedelmiä.
Päivän muhineet märät pyykit pesukoneessa ”olisit laittanut kellon hälyttämään, että olisin muistanut”.
Perjantain leffailta ja se istuu sohvalla odottaen että hänen eteensä kannetaan ruoka, aterimet ja jääpaloja. Viinipullon se on ihan itse saanut auki.

Töks. Töks. Töks. Töks. Töks.

Kiukkulumipallo senkun kasvaa ja kasvaa vaikka en edes muista mistä koko tilanne alkoi.

Jollain tasolla tiedostan että mopo keulii nyt ja tiukkaan, käsi pois kaasulta, hyppää kyydistä!!

Mutta se ei ole niin helppoa.

Joka kevät minä tahtoisin vain olla vapaa.