Laihdutusta laskiaisen henkeen
Laskiaisena pitää syödä hernesoppaa.
Paitsi että Joku unohti liottaa herneet.
Ennenkuin asiasta ehti herätä enenpää kritiikkiä, rohkeana totesin perheelle, että ”mikäs kiire sitä valamiissa maalimassa” ihmisellä, joutaahan sitä hernekeittoa keitellä sen neljä tuntia että ehtivät herneet pehmetä.
Eli eikun pakastimesta männäjoulun kinkun jämät ja -luut kivikovien herneiden (2 pussia) kanssa kattilaan, neljä litraa vettä niskaan ja porisemaan. Ei kauhean ruokahalua herättävä näky tuo kattila, mutta luottamus hauduttamisen mahtiin vie läpi jäisen kinkun ja kuivien herneiden!
Puolentoista tunnin kuluttua kattilan sisus alkoi jo kaukaisesti muistuttaa laskiaisrokkaa, mutta eipäs hoppuilla, vähän hämmentämistä ja antaa porista vaan.
Ja kas! Siinä ne herneet pehmenivät, luut luovuttivat makunsa ja lihakin sipertyi rokan sekaan, kun tarpeeksi kauan haudutti. Suolaa ja yrttejä (varsinkin meiramia!) sekaan ja rokka on valmista nautittavaksi. Kärsivällisyys palkitaan ainakin tämän herkun kanssa.
Sopan kiehuessa alustin pullataikinan laskiaispullia varten. En muista milloin olisin viimeksi paistanut pullaa ja päätinkin nyt, että teen oikein vanhanajan taikinan, eli punaista maitoa ja voita kehiin! Halusin suuria ja laakeita pullia, että niihin sopisi runsaasti sekä hilloa, että kermavaahtoa, joten puolen litran taikinasta tein vain 12 pullaa.
Ja niistähän tulikin sitten pienen limpun kokoisia!
Halkaistun pullan päälle mansikkahilloa – mantelia ei meillä voi käyttää, koska mies ja tytär ovat niin allergisia että päästäisiin viettämään hautajaisia juhlien sijaan, jos sitä tarjoilisin. Mutta mansikkahillohan on ihan parasta <3
Kerrrrrmavaaahtoa…
Pullat eivät kauhean isoilta näytä näissä kuvissa mutta tuo tarjoilulautanen on halkaisijaltaan 30 senttiä, että siitä voip vähän miettiä mässyn mittoja.
Eli tänään laskiaistiistaina ensin mäkeen tai ainakin pitkälle kävelylle ulos ja sitten höyryävää hernerokkaa sinapin sulostuttamana. Päälle kahvit ja Turbopullat.
Näin meillä laihdutaan.