Agustina Bazterrica: Rotukarja

Tämän rujommaksi ei kirja enää paljon voi mennä.

Bazterrican dystopia sijoittuu maailmaan, missä äkillisesti levinnyt tappava virus GGB on tehnyt eläinten lihasta syömäkelvotonta ja pakottanut tuhoamaan eläinkunnan edustajat. Lihantuotannon jatkumiseksi on kuitenkin kehitetty erilaista teuraskarjaa..

Puhutaan ”päistä” – mutta ne päät ovat kiinni ihmisruumissa ja ne ovat ihmisten päitä. Keinohedelmöityksellä lisääntyneitä, valvotusti lihotettuja, lajiteltuja ja kasvatettuja, oikeaoppisesti
teurastettuja, epäinhimillisiksi lokeroituja ihmisiä.

”teurastettavia ei kuitenkaan kutsuta ihmisiksi, hän ajattelee sytyttäessään savukkeen. Hän ei kutsu teurastettavia ihmisiksi, kun hänen täytyy selittää uudelle työntekijälle, miten lihaa prosessoidaan. Muuten hänet voitaisiin pidättää, häet voitaisiin jopa passittaa kaupunginteurastamoon ja panna lihoiksi.”

Marcos Tejo on Kriegin lihajalostamon päällikkö ja hän on ollut isänsä opin kautta eläinten teurastaja jo ennen GGB-virusta, jonka jälkeen hän on olosuhteiden pakosta päätynyt
jatkamaan työtänsä uuden ”karjalajin” parissa.

Marcoksen myötä lukija saa kurkkauksen elämästä ennen virusta, siirtymäkaudesta nykyhetkeen. Nykyhetkessä Marcoksen vaimo on lähtenyt heidän kodistaan heidän lapsensa kuoltua ja eräänä päivänä Marcos saa lahjaksi kasvattajalta EPS-naaraan, ”ylellisyystuotteen, jolla on puhtaat geenit ja jolle on syötetty yli vuosi mantelipohjaista ravintoa – vaativalle asiakkaalle, joka haluaa yksilöllisiin tarpeisiin räätälöityä lihaa”-  erityisen korkealaatuisen ”paistin”…

Teksti paiskoo silmille ihmisluonnon kamaluutta,ilmastonmuutosta, väestöräjähdystä, ihmismielen sairautta ja rujoja yksityiskohtia sallitusta kannibalismista sitä tahtia, että välillä on pakko laittaa kirja syrjään ja lukea Aku Ankkaa puhdistaakseen mielensä inhoista mielikuvista mitä tarina päähän nostattaa.
Mutta sen pariin on pakko palata, koska jollain sairaalla tavalla kirjan tarina kietoo lukijan pauloihinsa niin tiukasti, että on pakko-pakko-pakko lukea se tyrmäävään loppuun asti.

Järisyttävä lukukokemus.

Agustina Bazterrica: Rotukarja (Cadáver exquisito)
Suomentaja: Einari Aaltonen
Sivuja 250
Like-kustannus