Se ei pane joka valkkaa
Joensuussa on vaikuttanut parisenkymmentä vuotta totaalisen hervoton kokoonpano nimeltä TUHMAT TÄDIT – eli musiikkiteatteri-/bändi/kuoro/standup-ryhmä joka koostuu ikuisesti nuorista keski-ikäisistä naisista – joiden keikat ovat sellaista ilotulitusta että yleisössä istuvat keski-ikäiset naiset pissaavat housuihinsa kun nauraa rätkättävät lavalla heiluvien sielunsisarien esitykselle. Ja kyllä ne miehetkin nauraa, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän…
Keskiviikkona Tädit olivat keikalla joenrannassa kesäravintola Tuulakissa (nippelitietoa: rakennus on ollut alunperin pakkahuone vuodelta 1897) ja mukana oli vierailevina tähtinä Lassi Pirinen sekä BÖBÖKKÄ.
Olin pitkän harkinnan jälkeen tullut siihen loppupäätelmään, että viimein on aika ottaa Turjake mukaan kokemaan Tuhmien Tätien keikka ja niinpä juniori sai kunnian kuljettaa rakkaat vanhempansa matkustajasatamaan ja hänen iloisten saatesanojensa älkää juoko liikaa myötä askelsimme Tuulaakiin ja nappasimme itsellemme paikat suht hyvältä kulmalta lavaan nähden.
Yleisön lämmittelijöinä oli keikalla mukana vierailevia tähtiä, Lassi Pirisen voimakkaasti eläytyen esittämät biisit eivät ihan minua sykäyttäneet, mutta sinällään ok laulaja. Tätien edellä esiintyjäksi mielestäni kuitenkin, sanoisinko pliisu?
Teknisiä ongelmia ilmeni ennen seuraavan vierailijan esiintymistä ja BÖBÖKÄN äänentoiston kanssa puuhastelua kestikin tovi, mutta baarista sai viiniä ja ilma oli kaunis, niin mikäpä siinä istuskellessa.
Böbökkä löi sitten suoraan palleaan ja sai minut rakastumaan itseensä alta aikayksikön. Energinen esiintyminen, freesit soundit ja räyheät sanoitukset pistivät haukkomaan henkeä ihastuksesta.
Tuli ihan nuoruuden punkbändit mieleen vaikka tämän trion soittotaito on aivan toisissa sfääreissä kuin kolmensoinnun ihmeiden muinoin 70-80-luvun taitteessa 🙂 Pikku maistiainen täältä.
Setin kruunasivat Lassi Pirisen ilmeikkäät tanssi-improt biisien aikana.
MII LAIK VERI MATS!
Viimein päästiin nauttimaan itse asiaakin. Ja hyvin upposi Turjakkeeseenkin, nauroi hyväkäs varmaan enemmän kuin viimeisen viikon aikana yhteensä!
Jos ikinä saat mahdollisuuden näitä Tätejä käydä kuuntelemassa niin mene ihmeessä! Räävitöntä puhetta ja laulua elämästä, naiseudesta ja kaikesta niihin liittyvästä. Huumoria, mutta myös tummia sävyjä, taidolla tunteella ja sydämellä.
Ja tuo otsikko – se on Tuhmien Tätien ehkä tunnetuin biisi, jota oli keskiviikon esitykseen hiukka päivitettykin verrattuna tähän alla olevaan versioon, mutta kyllä tämäkin versio näyttää kukkahattutädeille mitä kuuluu ja kuka käski 🙂
Hervottoman keikan jälkeen otimme vielä mustikkashotit tiskiltä, soitimme juniorin juoppokuskiksi ja suuntasimme grillille hakemaan ruokaa niin itselle kuin kuskillekin.
Oli kivaa!