Terapeutti – ken on heistä kaikkein parhain – eli päätöksen hetki.

Pohdiskeluni terapeutin valinnasta on tullut viimein päätökseen.

Hieman itsekin yllätyin valinnastani, mutta koska tämä ”AnneliTempakka” vain tuppautui  puheisiini ja ajatuksiini niin intensiivisesti päätin uskaltautua aloittamaan terapian hänen kanssaan.

Yksi suuri tekijä vaa´an painumiseen häntä puoltavaksi oli ajatus siitä, että kaikki se mitä on tapahtunut ennen tätä tämänhetkistä tilannetta on osaltaan vaikuttanut siihen miten nyt itseäni ja tilannetta käsittelen & kohtelen, kaksi muuta tapaamistani terapeuteista kun painotti sitä, että menneitä ei kaivella vaan keskitytään tulevaan. Ajattelin alkuun lähteväni tuolle suoraviivaisemmalle tielle, koska itsekin olen hyvin ratkaisukeskeinen ja pyrin saamaan asiat ”pakettiin” napakasti ilman sen suurempia hautomisia, mutta ne muutamat kommentit, joita AT tutustumiskäynnin aikana esitti, saivat minut vielä kotonakin pohtimaan mainittuja asioita ja näin päättelin lähestymistavan sittenkin olevan oikeampi minulle.

Nyt joudun vielä ”kärvistelemään” syyskuun läpi itsekseni, koska ensimmäinen tapaamisemme on vasta lokakuun alussa. Syyskuun lopulle olen saanut ajan psykiatrille, jonka kanssa laadimme hakemuksen Kelalle ja sitten vain toivon, että hakemus menee läpi, koska itse maksaen en viikottaista istuntoa pystyisi kustantamaan kuin vuoden loppuun, minne saakka määräaikaisuuteni töissä jatkuu.

Valoa päin. Kai?