From Brussels, with Love, osa II
Ennen Brysselin keskustaan siirtymistä nautiskelimme lauantai-aamun aamupalaa kynttilänvalossa ja mietimme päivän juoksujärjestystä.
Päädyimme valitsemaan kohteeksi MIM:in, eli Musical Instruments Museumin, joka sijaitsee 1899 valmistuneessa entisessä tavaratalossa. Itse talokin on komea puhumattakaan upeasta näyttelyesineistöstä!
Lipputiskiltä saa käteensä kuulokkeet ja masiinan, johon kunkin näyttelyesineen kohdalta löytyvän numeron näpyteltyään saa lisätietoja sekä ääninäytteitä.
Alakerran mekaanisen musiikin (ja kellojen) osastolla silmiin pisti eräänkin soittomasiinan julma nukkekuvaelma, joka kuvasi kuinka ”aina äänessä olevia ja kovaäänisiä naisia” tulisi käsitellä.
Ylemmässä kuvassa ommellaan naisen suuta kiinni ja alemmassa leikataan kieltä irti.
Että näin.
Itse katselin mieluumin silmiähivelevän kauniita kosketinsoittimia.
Käärmetorvista koottu kattokruunukin voisi olla pikantti yksityiskohta kotikeittiöön, vai mitä mieltä olette?
Museossa pääsi ihastelemaan toinen toistaan kiinnostavampia soittimia, löytyi sieltä myös Suomalaista perinnettä tuohitorven ja kanteleen muodossa,
Välillä hissittelimme ylimmän kerroksen ravintolaan kuohuviinille ja kasvislounaalle. Harmi että päivä oli sen verran vilpoinen, että terassilla olisi kärsinyt istuskella, mutta maistui ateria oivalliselle ravintolasalissakin.
Tämä kello jäi mietityttämään – ovatko patsaat pelkästään koristeita, vai tapahtuuko jotain jännää kun viisarit osuvat tasatunneille? 
Museokierroksen (saimme siellä kulumaan aikaa nelisen tuntia) metroilimme takaisin Woluween, noukimme karvatassun mukaan ja autoilimme Auderghemin ihanaisiin, sinililjoja pursuileviin metsiin…
Metsästä palattuamme oli taasen aika nostaa koivet pöydälle ja toivoa, että turpeat nilkkani edes hiukan kutistuisivat.
Alkudrinkkikin tuli nautittua siinä lepäillessä. Vatvottuamme pitkän tovin sitä, raaskisimmeko pistää reilun satasen per henki päivälliseen 1 tähden Michelin-ravintolassa ja päädyttyämme siihen, että KYLLÄ, emme sitten päässeetkään toteuttamaan asiaa, koska Da Mimmo Ristorante Italiano olikin pääsiäislomailemassa! PLÄÄH!
Onneksi ravintoloita riittää. Lopulta päädyimme vain muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan ”Remember”-perheravintolaan, jonka menun olimme tarkistaneet netistä ja aiemmin päivällä sen ikkunoista kurkkien ehtineet ulkoisesti katsastaakin.
Ravintolassa oli kaunis lasiterassi ja myös piha, joka varmasti kesällä on ihana! Paikka on varsin pieni ja pöydät ovat lähellä toisiaan, mutta hyvin mahduimme sekaan. Omistaja, jolla oli todella hurmaava ääni otti vastaan tilauksemme, jotka hänen vaimonsa sitten keittiön puolella toteutti.
Alkuruoaksi otimme jonkinlaisen gratiinin, missä oli rapua inkivääri-korianterikastikkeessa – annos oli oikein maukas ja alkudrinkiksi tilaamamme kuohuviini sopi sen kanssa hyvin.
Pääruokana söimme ankkaa ja kroketteja. Yksinkertainen, maukas annos. Ankka oli mehevää ja mureaa ja kroketit – no kroketithan ovat aina hyviä?
Ruoan kanssa joimme talon punaviiniä ja jo luonnostaankin notkeat kielenkantamme irtosivat lähes kokonaan. Voin vain kuvitella sitä kälätyksen määrää ja volyymiä minkä saimme aikaiseksi, sääliksi käy näin jälkikäteen ajatellen ne muut asiakkaat.
Jälkiruoaksi nautiskelin unelmanpehmeän suklaisen moussen, joka kruunasi aterian täydellisesti. Nam! Ystävättäreni valitsi marjaisan pavlovan jäätelöllä ja sekin oli herkullista.
Jälleen kerran saimme huomata olevamme viimeiset asiakkaat ravintolassa ja kellokin taisi olla sen verran, että virallinen sulkeutumisaika oli jo ohitettu. Pyysimme laskua ja omistaja kysyi josko haluaisimme maistella ”on the house” heidän itse tekemäänsä juomaa, joko sitruunan tai vadelman makuista ”likööriä”.
Ja tokihan me halusimme. Oli muuten hyvää. Ja vahvaa.
Kun lopulta hipsuttelimme tiskille maksamaan ateriaamme juutuimme juttelemaan omistajan kanssa vielä pitkäksi toviksi ja saimme pari lisäpaukkua kielenvievää juomaa. Olisin varmaan ostanut mukaankin, mutta uusi erä ei vielä ollut valmista – isäntä kertoi juoman pohjana olevan 97 prosenttisen alkoholin eli PIRTUA olimme litkineet useamman paukun… No oli se juoma kyllä laimentunut +30 prosenttiseksi prosessin aikana, mutta kyllä askellus taisi hiukkasen horjua kotimatkalla. Joka ei onneksi ollut kovin pitkä.
Sunnuntain kohde oli Gent, missä vietettiin Heritage Day´tä, jonka ansiosta mm. isoon osaan museoista oli vapaa pääsy. Junamatka Bryssel-Gent kesti 37 minuuttia ja maksoi alle 10 euroa.
Onneksemme meillä oli syntyperäinen opas vastassa Gentissä ja oli hauska kuunnella hänen jutusteluaan rakennuksista, paikoista ja historiasta samalla kun kuljeskelimme pitkin kaupunkia.
PIKACHU!
Ensimmäinen museo, minne menimme oli Provinciaal Cultuurcentrum Caermersklooster, jossa oli esillä läpileikkaus flaamilaisesta taiteesta vuodesta 1880 vuoteen 1930.
Omat henkilökohtaiset suosikkini olivat nämä kaksi:
Ylempi on Valerius De Saedeleerin ”Perelaar” eli Päärynäpuu vuodelta 1926 ja alla oleva James Ensorin ”Skelet arresteert maskers” eli Luuranko pidättämässä naamioituneita (tai jotain siihen suuntaan) vuodelta 1893.
Näyttelyn jälkeen vatsa vaati jo lounasta ja päädyimme toivomuksestani maistelemaan aitoa Taginea Marokkolaiseen ravintolaan. Ostettuani Taginepadan olen ruokalajia kotona valmistanut useaan otteeseen eri ohjeilla, mutta en ikinä ollut maistanut originaalia.
Ruoka tarjottiin tulisen kuumasta taginepadasta ja maistui taivaalliselle. Kerrankin en tuntenut annoskateutta mihinkään suuntaan, koska oma tilaukseni sekä näytti että taatusti maistui parhaalle silmänkantaman sisällä!
Ruoka oli loistavaa, mutta tuo ”viini” oli kaameinta lierulitkua, mitä ikinä olen maistanut. Iljettävää suorastaan
(Seuraavana päivänä paljastuikin, että kyseessä oli ollut alkoholiton versio).
Gentissä toimiva Design-museo oli seuraava kohde ja sielläkin minä viihdyin oikein hyvin. Tämä kirjoista koottu pöytä voisi toimia itsellänikin hienona tapana päästä eroon liioista opuksista!
Myös tällaisen laiskanlinnan huolisin omaa kotiani sulostuttamaan.
TÄSSÄ ON NASSU NAPOTTAJA KARVAKORVATURRIAINEN
Maanantaina ystävättäreni meni aamulla töihin ja minä jäin huperehtimaan itsekseni. Käväisin paikallisessa kauppakeskuksessa ja lueskelin kirjaa. Kun hän palasi töistä ajelimme taas yhteen ihanaan metsikköön kävelylle koirulin kanssa ja kotiuduttuamme tilasimme pizzat läheisestä pizzeriasta. Maailman nopein toimitus muuten.
Ja pizza oli niin hyvää, että piti taas kerran syödä yksi slaissi liikaa. Nöf-nöf.
Tiistai-aamuna jätin jäähyväiset tältä kertaa ikkunasta avautuvalle näkymälle.
Reissu oli juuri sitä mitä kaipasinkin tasaisen kevätarjen tallaamisen piristykseksi!