Parin viikon hiljaisuus: loma ja Salmonella

Palattiin maanantaina Kanarialta ja tarkoitus oli tämä viikko postailla juttuja matkalta, mutta kas, elämä päätti toisin…

Maanantai-iltana alkoi vatsassa möyriä ja puolesta yöstä eteenpäin juoksin vessassa tunnin välein – tyhjennys tuntui olevan totaalinen, mutta jostain sitä ”tavaraa” vaan riitti ja riitti ja riitti. Pelkkää vettähän suolistosta pian enää irtosi, mutta silti vessassa piti juosta.

Otin paketin ohjeen mukaan Imodiumia, vetelin maitohappobakteereja ja ajattelin, että kohtahan tämä on ohi, puolen päivän pärinät ja that´s it.
Tiistaina alkoivat vatsakrampit, kipu oli niin kova, että kyyneleet valuivat silmistä ja koko kroppa tärisi, kuumekin alkoi nousta. Kuume olikin yllätys, koska kuumetta en ole kokenut biologisen lääkkeen aloituksen jälkeen kertaakaan, eikä yllätys ollut miellyttävä: 40 asteen kuumeessa en paljon tästä maailmasta tajunnut.

Tiistai-iltapäivällä olo oli niin huono, että lähdettiin kohti päivystystä. Sain tipan käsivarteen (aivan uskomattoman tumpelo sairaanhoitaja, jonka koulutuksen olisin suonien kaivelun perusteella veikannut  enemmänkin teurastajaa) ja nesteytys + lisäcocktailiksi saamani opiaatti teki olosta suorastaan miellyttävän.

Parikin lääkäriä (vuoron vaihto) kävi painelemassa, kyselemässä ja tökkimässä, labratulokset eivät olleet mitenkään hälyttäviä, joten sain luvan lähteä kotiin potemaan. Ulostenäytteen sain vielä jätettyä ennen hoippumistani ulos Turjakkeen käsivarteen nojaten.

Kahteen päivään en tehnyt muuta kuin paskansin ja nukuin, kuume kilahti 40 asteeseen heti kun Panadolin vaikutus lakkasi, joten palelin ja hikoilin vuoronperään tarkan tuntirytmin mukaan. Ruokaa en voinut ajatellakaan,mutta Osmosalia join kykyni mukaan niin paljon kuin mahdollista, lisäksi sokericolaa, vischyvettä ja rypälesokeripastilleja (lapsuudesta tuttuja Siripiri-pastilleja, oletko syönyt koskaan?)
Ja sanoinko jo, että paskansin? Like a clockwork – kahden tunnin välein hoipuin vessaan.
Tässä vaiheessa olin jo ilmoittanut muulle perheelle että omisin makkaria lähemmän vessan tyystin omaan käyttööni, muut saisivat toimittaa asiansa kylppärin vessassa, mikä sitten osoittautuikin oivaksi toimeksi, koska…

Eilen illalla soitti lääkäri, että ulosteviljelystä oli paljastunut salmonella.

Pitkän keskustelun jälkeen sain taas luvan jäädä kotiin potemaan, mutta jos olo huononisi yhtään tai jos vielä lauantaina ripuloisin yhtä paljon kuin nyt, olisi suunnattava osastolle. Tänään toivottavasti selviää tarkemmin, mistä salmonella-bakteerista on kyse ja sitten katsotaan josko otetaan antibiootit kehiin. Tätä ei kuulema nykyään enää niin herkästi tehdä, mutta koska mulla on biologinen lääkitys, niin saattaapi joutua kuurin syömään.

Minä olen perheestä ainoa, ken sairastui – ihan outoa, koska aivan samoilla ruoilla oltiin koko viikko ja samoissa paikoissa aterioitiin. Kaikesta reissaamisestani huolimatta koskaan aikaisemmin en ole salmonellaa pyydystänyt ja sinällään olisi saanut jäädä nytkin väliin. Heikossa hapessa olen viikon viettänyt, suunta onneksi selkeästi nyt parempaan päin, koska jaksoin jo koneenkin syliini ottaa ja mieleni tekee ruokaa – tarkemmin sanottuna RIISIPUUROA!