Viimeinen työpäivä

Tänään se sitten oli – viimeinen työpäiväni tätä äityslomansijaisuutta palveluneuvojana. Sen kunniaksi ja toki vähän myös lähestyvän joulun kunniaksi päivän asuni oli kuvanmukainen:

Harmi että olin takavuorossa, joten asiakkaat eivät päässeet ihailemaan olemustani kuin vilahdukselta, kun kävin palvelutiskin puolella pyörähtämässä milloin minkäkin asian tiimoilta.Kolmelta napsautin koneet kiinni ja aloin huudella heippoja työkavereille, jotka sitten tulivat vuorollaan halaamaan – onneksi minulla oli kiire sovittuun tapaamiseen, koska pala kurkussa ja joku outo kirvellys silmäkulmissa enteilivät uhkaavasti kyynelehtimistä. Kiireen varjolla pääsin puolijuoksulla livahtamaan ”karkuun” kädessäni työkavereiden antama läksiäislahja, jota en uskaltanut edes vilkaista.

Vuosi ja kahdeksan kuukautta sujahtivat ohi hujauksessa ja työkaverit tulivat tutuiksi monella tapaa. Ihania-ihania naisia, joiden kanssa oli todella mukavaa ja antoisaa tehdä töitä, onnistua, epäonnistua ja yhdessä myös korjata ne epäonnistumisetkin.
Jahka tässä vähän tunnelmat asettuu, käyn paremmin heippailemassa heidän luonaan ja pitäähän minun palauttaa avaimenikin!

Tänään juhlitaan siis töiden loppumista ja myös Turjakkeen syntymäpäivää – tyär touhuaa keittiössä kana-curryä ja tuoksut ovat taivaalliset. Juniorin tekemää mansikka-kermakakkua maistettiin jo aamulla.

Onneksi on joustavat vaatteet päällä, odotettavissa ylensyöntiä.