Baltimoren sukuhaaran Tragedia

Dickerillä on varmasti ollut jonkinmoiset paineet aloittaessaan uuden kirjan luomista ”Totuus Harry Quebertin tapauksesta”-menestysromaanin jälkeen, mutta onneksi ne paineet eivät tässä kirjassa näy.

Kirjan päähenkilö on edellisestä teoksesta tuttu kirjailija Marcus Goldman, joka muuttaa Floridan Boca Ratoniin kirjoittamaan toista romaaniaan ja sattuman oikusta kohtaa nuoruuden rakkautensa – tai oikeammin ensin hänen koiransa…
Kohtaaminen saa Marcuksen muistelemaan nuoruuttaan ja sukunsa menneisyyttä, lähes palvomaansa setää ja tämän perhettä ”Baltimoren Goldmaneja” sekä omaansa, heikommin menestyneitä ”Montclairin Goldmaneja”.
Kultapölyn siloittama nuoruus yhdessä serkkupojan ja hänen (perheeseen lähes adoptoidun) ystävänsä kanssa kulkee läpi suvun nousun ja sitten myös romahduksen. Romahduksen alkusysäyksenä nimessäkin mainittu Tragedia, joka mainitaan läpi kirjan muisteluiden ja joka lopulta sitten lukijallekin paljastuu.

Kirja tapahtuu monessa eri aikatasossa, mutta ainakaan itseäni ei se häirinnyt. Goldmanien maailma imaisi pyörteisiinsä niin napakasti, että eri aikakausien mukana oli helppo kulkea. Dicker on ihanan vanhanaikainen tarinankertoja, jonka tarinat aivan varmasti voisi editoida napakoiksi paketeiksi puolta pienemmällä sivumäärällä, mutta juuri tuo tarinanomaisuus viehättää minua elämänmakuisessa ja  laveeraavassa sanankäytössään.

Huimaava sukutarina terästettynä rakkaustarinalla, jännityksellä, petoksilla, epäonnistumisilla ja onnistumisilla jossa Ystävyyden voima kattaa kaiken vaikkei voikaan kantaa ja voittaa kaikkea.

Ihana ihana lukuromaani!

PS: sijoitin lukuhaasteessa kohtaan 40) Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään