Onnea ja auvoa näytön täydeltä

Selaan blogeja, Instaa ja Facea – ihmisten elämä tuntuu olevan päivä toisensa jälkeen lähes täydellistä.

Kauniita ihmisiä.
Auringonpaisteisia päivä.
Herkullisia brunsseja, lounaita, päivällisiä ja välipaloja.
Rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja herkkiä hetkiä.
Matkoja kaukaisiin maihin tai hemmottelulomia kotimaassa.
Ihania uutuustuotteita, joista jokainen on juuri se paras ja elämän räjäyttävä.

Ymmärrän kyllä, ettei kukaan jaksaisi pitemmän päälle seurata sellaisen henkilön elämää, jolla menee koko ajan päin helvettiä, mutta voi kuinka kaipaisin edes välähdystä siitä toisestakin todellisuudesta näihin kimmeltäviin ja hohtaviin kertomuksiin elämästä.

Toki itsekin mielelläni jaan elämäni hyviä hetkiä, niitä auringonpaisteisia herkutteluhetkiä jossain matkoilla, kuvassa aavistus siitä omasta puolisosta, perheestä, ystävistä.
Mutta en pysty piilottamaan niitä paskoja päiviä, hetkiä kun inhoan edes katsoa puolisoani ja kodin seinät tuntuvat vankilalta, kun pelko elämässään haahuilevien lasten tulevaisuudesta jäytää mieltä ja ajatus iäkkäiden vanhempien kuolemasta heittää kylmiä puuskahduksia sydämeen.

Minun elämässäni ei ole valoa ilman varjoa, onnea ilman surua, epätäydelliset päivät seuraavat toisiaan. Silti, minä uskon onneen ja onnistumiseen ja siihen että asioilla on tapana järjestyä. Ei ehkä niin kuin minä haluaisin, mutta järjestyä kuitenkin.

Jokainen esittäköön elämästään sen mitä haluaa ja jos haluaa sen kuvan olevan auvoa ja onnea, olkoon niin.

Eihän minun ole niitä pakko lukea :D

Kunhan taas marisen.

”Unta jokainen katsoo, kaikki tähtiin kurkottaa
ja kaikki haluaa rahaa, ja elämää kuuluisaa
Ja ne joilta se kenties onnistuu pankoot ristiin sääriluun
sillä etusivun tähteä eivät suojaa sivut muut

Voi kun elämä oisikin pelkkä aikakauslehti vain
onnellista ihmistä täynnä viikottain
Eihän paperitähdet oikeasti sammu pois
eikä paperitähden loisto tuskaa tois”