Menopaussi ei aina ole kirosana
Menopaussi-musikaalista kuulin muutama viikko takaperin aivan vahingossa osuessani telkkarin ääreen,missä Mari Rantasilaa haastateltiin jossain ohjelmassa. Rantasila kertoi tästä produktiosta, missä hän vuorottelee Arja Korisevan kanssa yhdessä rooleista.
Menopaussihan se jyllää itsekullakin lähipiirissä, kenellä pahempana ja kenellä vähemmän pahempana, mutta harvemmin kenelläkään se ylenmäärin huvittaa ja laulattaa – niinpä oitis varasin lipun esitykseen, joka sopivasti osui tälle Psoriasisliiton somelähettiläs-viikonlopulle. 
Aleksanterin teatterissa en ole aikaisemmin käynytkään ja sokkeloisuudessaan se oli varsin viehättävä, joskin tukkoinen paikka kulkea kun väkeä oli täynnä. Itse saliin päästyä ei ole epäilystäkään, että suunnittelemassa on ollut venäläisiä arkkitehtejä ja sieluni silmin saatoinkin nähkä kuinka 1800-luvun lopussa paikalla on käyskennellyt niin venäläis- kuin suomalaisylimystöäkin. Aitioissa on vaihdettu salattu katse jos toinenkin ja luvattomia romanssejakin on varmasti saanut alkunsa sekä välienselvittelyjä tehty välillä väkivaltaisestikin samettiverhojen peitossa…
Sali oli tupaten täynnä menopaussi-ikäisiä naisia ja muutama miesoletettukin oli paikalle saapunut, kuohuviini oli virrannut ennen esitystä ja kälätys naurunpurskahduksineen soi vanhoissa seinissä ennen esitystä.
Perjantain 28.2. esityksessä Katan roolin veti Mari Rantasila, muissa rooleissa vaihtumattomat Kirsi Ylijoki, Nina Tapio ja Hanna Kaila.
Heti ensimmäisestä biisistä tunnelma hyppäsi kattoon ja tykitys jatkui läpi koko musikaalin.
Loistavasti aiheeseen käännetyt/muokatut sanoitukset kuljettivat neljän erilaisen, mutta samoja asioita kokevien naisten tarinaa tavaratalon ostospäivän aikana mukaansatempaavasti ja yleisö todellakin tempautui mukaan niin naurunremakoin, mukana laulaen kuin raivoisasti taputtaenkin.
Kirkan Hengaillaan oli kääntynyt menopauseiluksi, Stayin´alive sutjakasti muuttui mulla on hiki öisin-lyriikoihin ja Plattersin Only you laulettiin muodossa Sinä vain suunnattoman suurelle dildolle…
Nina Tapio Eurajokelaisena kotiäitinä heitti ehdottomasti upeimmat laulusuoritukset, eikä Kirsi Ylijoki saippuoopperatähti Jannikan roolissa jäänyt paljoa jälkeen, molemmat myös heittäytyivät koreografioihin energisesti ja antaumuksella.
Hanna Kailan Usva oli uskottava hippineidon roolissan ja hänen äänenkäyttönsä muutamassa sivuheitossa oli hulvattoman kutkuttavaa.
Loppujen lopuksi Mari Rantasila bisnesleidi Katan rooli jäi nelikosta konkreettisesti jäykimmäksi. Kenties tarkoituksella vai oliko Rantasilalla selkäongelmia?
Mutta aivan mahtava kokemus, naurua riitti ja hetkittäin herkistelemäänkin pääsin, varsinkin kun nelikko lauloi äidille…
Vaikka esityksessä käytiin läpi lähes kaikki vaihdevuosiongelmat, niin ei huolta, murheen alhoon ei esitys päättynyt, vaan loppu nousi sfääreihin itsensä ja elämäntilanteensa hyväksymisen ja nauttimisen ylistyksenä.
Oon voimissain!!
Kevyin askelin poistuin teatterista ja fiilis oli sellainen, että voisin katsoa esityksen uudestaan vaikka heti tänään!!
Menkää katsomaan!