Toisen työttömän avautuminen
Lainaan Blurred Esquissen postaaman Työttömän avautumisen kommenttiosioista pätkän Smaragdin tekstiä:
”Jos tästä jotain on sydänjuuria myöten oppinut niin sen, että en enää ikinä tule valittamaan työpaikastani.
Se on nykypäivänä sellainen onnenpotku jos työpaikka on, että sitä kyllä tämmösen työttömyysrupeaman jälkeen arvostaa ihan eri lailla”
Luettuani tekstin huusin ääneen EIEIEIEI!
Taustaa: eräässä aiemmassa työpaikassani omani ja muutaman muun työntekijän ”toimipiste” yhdistettiin suurempaan yksikköön ja me siirryimme entisillä työnkuvillamme (+ läjällä uusia) tuohon uuteen yksikköön. Saimme kukin vuorollamme kutsun henkilöstöpäällikön puheille ja meille ojennettiin uusi työsopimus allekirjoitettavaksi, useiden määräaikaisuuksien jälkeen eteen laskettiin toistaiseksi voimassaoleva sopimus.
Ajattelet varmaan, että wau, miten hienoa!
Luin oman sopimukseni lävitse ja huomasin, että nimikkeeni vaihduttua, vaikka siis työnkuvani sisälsi kaiken entisen + ne extrat päälle, paperissa oleva palkkani oli n. 600 euroa pienenpi kuin aikasempi. Ihmeteltyäni asiaa henkilöstöpäällikkö totesi vain, että nykyisen nimikkeeni palkka nyt oli se mikä sopimuksessa lukee. Kun valitin asiasta hänelle hän hymyillen kehoitti minua hyväksymään asian ja
”ole tyytyväinen, ajattele nyt – toistaiseksi voimassaoleva sopimus!”,
”on tähän paikkaan tälläkin palkalla tulijoita…”
No en ollut tyytyväinen ja kerroin etten hyväksy palkanalennusta, enkä allekirjoita sopimusta. Mainitsin työhöni liittyvästä erikoisosaamisesta ja kehoitin heitä palkkaamaan jonkun niistä halukkaista tarjollaolevista tulijoista, minä irtisanoutuisin paikastani tässä ja nyt, lupasin toimittaa kirjallisen irtisanoutumisen lähiesimiehelleni.
No – tässä tapauksessa henkilöstöpäällikkö koputti ovellani hetken päästä ja pyysi mukaansa allekirjoittamaan uutta sopimusta, entisellä palkallani tällä kertaa, mutta kuinka monta vastaavaa tilannetta työnantaja sai menemään läpi huonommilla ehdoilla? Luottaen tuohon kenties joskus työttömänä olleen ”kiitollisen” työntekijän muistoihin ahdingosta tai ehkä hän on laskenut sen varaan, että työntekijällä ei ole ”varaa” alkaa ryttyillä pienistä pelätessään työpaikan täydellistä menettämistä?
Miten monessa paikassa työtaakkaa kasvatetaan ja kasvatetaan aina vain lisää, samalla resurssia karsien ja työntekijöitä vähentäen?
Selityksiä toimenpiteille löytyy aina: tuloslaskelmia, hienoja sanoja, kehitystarpeita jne jne, kannustimeksi vaikkapa pari tyky-päivää missä tehdään muutama Mindfulness-harjoitus ja yhteiset pikkujoulut? Puhalletaan yhteen hiileen, you know?
Ja kaikki painavat päänsä ja jatkavat töitään. Kukaan ei halua olla se niuho ja valittaja ja ilmapiirin pilaaja. Ja ehkä olla juuri se seuraavissa YT-neuvotteluissa pihalle lentävä.
Tottakai työtään pitää arvostaa eikä turhasta marista.
Töihin herääminen voi olla vaikeaa ja pomo vähän ääliö ja koneet hitaita eivätkä kaikki työtehtävätkään pelkkää hupia ole,kahvikin joskus pahaa – tuon luokan hankaluuksista voi opetella pitämään päänsä kiinni, mutta jos työssä, sen johtamisessa tai sen tekemisen olosuhteissa on korjaamisen varaa tai tarvetta, työntekijöiden PITÄÄ valittaa! Ilman epäkohtiin tarttumista ei muutosta tule.
Jos työntekijä vain itsekseen jupisten sallii epäkohdat on tuloksena hyvinkin pian väsyminen, joka vaikuttaa ei vain työhön, mutta myös siihen työn ulkopuoliseen aikaan, jonka pitäisi kuitenkin olla se tärkein ja merkityksellisin osa elämää!
Minäkin olen työtön, olen ollut pian 8 kk, mutta röyhkeästi tunnustan nauttineenikin tästä ajasta – Jouluvalmistelut ilman kiirettä, lumiset pimeät talvi-illat kirjan kanssa, päiviä kummipojan kanssa, kevät, tämä ihana kesä… Työttömyys ei masenna minua, eikä se ole vaikuttanut minäkuvaani millään lailla, uskon vahvasti, että jopa täältä Susirajalta, missä työttömyysluvut ovat huimia, löydän itselleni syksyn tullen työn, jota haluan tehdä. Ja josta ihan taatusti valitan jossain vaiheessa.
Isoon ääneen, jos tarvis.