Entinen kiikku
Saatiin mökkivieraiksi ystävättäreni, hänen miesystävänsä ja tämän poika. Sauna tietysti tulille ja grilli esille, Belgialaisen miesystävän poika ei ollut koskaan käynyt saunassa ja sehän puute piti korjattaman.
Mutta tämä arjen kansainvälisyys ei ole tämän postauksen aihe vaan kuvassa näkyvä tilanne…
Minä ja ystäväni osaltamme poistamme myyttistä Suomikliseetä, että suomalaiset olisivat ujoja ja hiljaisia – varsinkin kun pääsemme tauon jälkeen nokikkain, ei siihen pölinään paljon muiden kommentteja väliin sovi ilman tietoista hillintää.
Mutta nyt oli miesnelikko suunnannut saunalle ja me jäimme keskenämme.
KäläkäläpäläpäläplääplääJOOO!
Ja sama uudestaan – tarkistettiin grillin hiillostilanne ja jutun jatkuessa tauottomana siirryimme kohti kiikkua.
Ja istuuduimme. Hyvin kesti!
Mökin etukuistilla on nököttänyt tuo perinteinen puutarhakeinu jo muutaman vuoden ja pitäisihän sitä tietää mitä kylmä-kuuma-vesisade-kierre tekee markiisikankaiselle istuinosalle? Ja taisi siinä olla jo pieni repeämä ennestäänkin…
Kunnes sitten oikein tärkeässä juttukohdassa käännähdin nopeasti kohti ystävääni ja ehdin silmänurkasta nähdä sekunninsadasosassa tapahtuvan liestymän revähtämisen auki.
PRÄMS!
Ja me jalat pystyssä, peppu maassa, kaljat silmillä ja sylissä.
Hysteerisenä nauraen.
Tytär tuli ottamaan kuvan.
Se siitä kiikusta.
PS: kukaan ei vahingoittunut, mutta sillä naurunkäkätyksellä lisävuosia tipahteli ihan kiitettävästi