Kunttatontilla puutarhailua
Kesämökkimme on trendien huipulla! Ainakin maastonsa suhteen, joka on ihan luomu-kunttaa, eikä sitä ole tarvinnut kyyditä mistään kauempaa paikalle niinkuin jossain tv-ohjelmassa oli kuulema tehty. Isäni mainittua näkemästään ohjelmasta ja siitä että huvilan pihapiiriin oli tuotu ”kunttaa”, piti ihan asiaa googlettaa ja aivan oikeasti Suomesta löytyy useampi yritys, joka tätä muodikasta ”siirtovarvikkoa” halukkaiden pihaan kuljettaa!
Mutta Olotilan pihapiiri on siis ehtaa paikallakasvanutta luomua: mustikkaa, puolukkaa ja kaikkia muitakin varpuja sammaleineen sun muine aluskasvistoineen löytyy kattamaan koko 4500m2 tontin. Erittäin nautinnollinen ja käytännöllinen piirre tässä varvikkomaastossa on se, että heti kuistin reunalta voi poimia mustikat piirakkaan ja muutaman askelen jos jaksaa taapertaa ympäriinsä, on marjoja pakastimeen asti.
Olenkin aina ollut kiihkeästi vastustamassa pariin otteeseen esille noussutta ajatusta kesämökkitontin tasaamisesta tai ehdotusta siitä, että sinne multaa ajettaisiin nurmikenttää varten – olen aina rakastanut pihapiiriä juuri sen luonnonmukaisen metsäisyyden takia.
Nyt kun kokonaisuus on minun, ei asiasta tarvitse enää edes keskustella.
Metsä on ja pysyy.
Mutta eihän se kuntta sitä tarkoita, etteikö tontille voisi keksiä piristystä kukkasista ja muusta…
Orvokkeja ostin pihalle ensin. Talvella kirpparilta löytämäni rengasruukku päätyi pöllin ympärille ja sai syliinsä liudan orvokintaimia ja krassinsiemeniä tuupin sinne sun tänne koloihin, josko ne loppukesästä ilahduttaisivat orvokkien ehkä jo nuupahdettua.
Etukuistin kulmassa on kalliossa ollut kuoppa ja senhän minä tietenkin täytin mullalla, koska halusin kukkapenkin! Päivän reisijumpan sain kun kannoin alarannasta penkin alarannasta raahaamillani kivillä. Ihan kiva reisijumppa tuli kun kannoin reunakivet yksi kerrallaan alarannasta portaita pitkin ylös, onneksi ei tuon isompi alue ollut rajattavana.
Kun silmänruokaa olin saanut istutettua sillä erää tarpeeksi niin ajattelin laittaa työn alle ihan konkreettisen ruoan ja istuttaa syötäviä juttuja. Olin saanut ystävältäni lavakauluksia, joista näpäkästi juurikankaan avulla pieniä kasvilavoja täyttelin erilaisille istutuksille.
Kaksi lavaa päätyi aittarakennuksen viereen, koska siinä oli sopivan tasainen alue ne kasata. Toiseen istutin porkkanaa, punajuurta ja auringonkukkia.
Toiseen istutin vähän perunaa – ei noista kahdesta rivistä taida riittää talven eväiksi kellariin asti, mutta muutaman keittokerran mökin grilli-iltaan loppukesästä toivoisin perunoiden riittävän!
Lähemmä ”ylämökkiä” täyttämääni lavaan pääsi kasvamaan punasipulia, pillisipulia, tilliä ja hernettä.
Tällä lavalla on riskinä auringossa kärvähtäminen, koska tonttimme on varsin paahteinen emmekä ole tuolla kastelemassa niin usein kuin kuumana kesänä (optimisti olen) olisi tarvis, mutta ehkä tästäkin penkistä jotain kypsyy syötäväksi asti. 
Toiselle puolen etukuistia rakensin pienen mansikkamaan. Lajeina varhainen Korona (juujuu, ihan oikeasti lajikkeen nimi on Korona!). , keski-kesän Honey ja loppukesän Polka. Erittäin pienimuotoista viljelyä tämäkin, mutta en minä suurtilalliseksi hinkuakaan.
Kotipihaan en pysty laittamaan kurpitsaa, koska robottiruohonleikkurimme Huttunen tuhoaisi sen ahkeran pihanparturoinnin yhteydessä, mutta mökillä ei liiku leikkuri eikä heilu harava, joten istutussäkkiin pääsi kurpitsantaimi kasvamaan ja toivon mukaan täyttämään pihapiiriä juuri niin runsain versoin kuin itse halajaa ja ravinteet mullassa riittävät.
Kun kylvö ja istutustoimet olivat paketissa siirryimme puusavottaan. Viime vuoden äitienpäivämyrskyn jälkeisiä runkoja riittää vielä pätkittäväksi ja pilkottavaksi, joten tätä hommaa riittää varmasti aivan koko kesäksi. Ei tarvitse mennä hikiselle punttisalille kun lihaskuntoa voi kasvattaa raittiissa ilmassa, auringonpaisteessa pöllejä pilkkomalla ja klapeja pinoamalla.
Puukatoksesta löytyi hiukkasen sydänlahoja mäntypöllejä, jotka päätin hetken mielenjohteesta sijoitella kulkuväylän reunoille pystyyn. Etsiskelen nyt jostain auringosta latautuvia pieniä ledlyhtyjä tolppien päähän, niin että iltahämärissä saunalle tallustaessa kulku olisi ah, niin romanttista!
Näiden puuhastelujen parissa kului Helatorstai ja sen jälkeiset päivät rattoisasti. Mielessä pyörii vaikka mitä muutakin, mutta nyt pitää keskittyä muutama aika kotipihan kevääseenkin ja toivoa että nämä mökki-istutukset pysyvät hengissä ilman päällekatsomista.