Mats Strandberg: Hoivakoti
Luin Strandbergin Risteily-kirjan helmikuussa ja olin aivan täpinöissäni: Pitkästä aikaa kauhukirja, joka modernisti mukailee perinteisiä kauhuteesejä ja saa ihan oikeasti ihon hetkittäin kananlihalle!
Niinpä luettuani syksyn uutusluetteloa, pistin Strandbergin uutuuden Hoivakoti hetioitis kirjaston varauslistalle.
Hyppäsin autoon sillä minuutilla, kun tekstari varaukseni saapumisesta kilahti puhelimeeni ja ajoin hakemaan opuksen.
Hulttiopoika Joel palaa kotiinsa, huolehtimaan äidistään, joka sairaskohtauksen seurauksena on nopeasti alkanut dementoitua eikä pysty enää huolehtimaan itsestään. Paikka hoivakodissa on ainoa oikea ratkaisu.
Hoivakodissa on töissä myös Joelin nuoruuden ystävä, joka Joelin mielestä pilasi hänen elämänsä vuosia sitten, kun ei lähtenytkään hänen kanssaan metsästämään mainetta ja mammonaa hyvin alkuun päässeillä muusikonurillaan vaan jäi pikkukaupunkiin tultuaan vahingossa raskaaksi.
Dementiaosaston elämä on yllätyksiä täynnä, asukkaat kuka milläkin tasolla läsnä nykyhetkessä, yksi näkee enkeleitä, toinen on aggressiivisen seksuaalinen ja kolmas yrittää soittaa jo vuosia sitten kuolleille vanhemmilleen.
Joelin äiti Monika alkaa nopeasti huonontua asetuttuaan osastolle. Hän seurustelee kuolleen puolisonsa, Joelin isän kanssa ja muuttuu muutenkin harhaiseksi, väkivaltaiseksikin ja myös muut osaston asukkaat seurustelevat näkymättömän vieraan kanssa.
Mutta onko kaikki vain dementikkojen harhaa ja eksyneen mielen keksimää sisältöä ja vahvistusta oman mielikuvituksen kehittämille fantasioille?
Mitä hoivakodissa oikein tapahtuu?
Hoivakoti, kuten Risteilykin oli, on kiherryttävän vanhanaikainen kauhukirja – psykologiseksi trilleriksikin kirjaa on mainostettu, mutta minusta tämä on ehtaa ja aitoa kauhua.
Genren aktiiviharrastajana juonikuvio olikin varsin ennalta-aavistettava, mutta sekä teksti, että tarina etenevät niin sujuvasti ja koukuttavasti, ettei ennalta-arvattavuus häiritse.
Herkullisen hykerryttävä kirja, suosittelen!
Kustantaja: Like
Alkuteos: Hemmet
Sivumäärä:350
Suomentaja: Ida Takala, Stella Vuoma