Lomapäivä Lahdessa: Seurahuone, Amarillo ja Jari Litmanen

Kolmipäiväisen autolomamme ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi olimme valinneet Lahden, koska kumpikaan meistä ei IKINÄ ollut astellut kyseisen kaupungin katuja tahi istahtanut siellä nauttimaan sen enempää virvoittavia kuin päihdyttäviä juomiakaan.
Reissun teemaksi jostain kumman syystä sovittu S-bonus rajoitti hieman ikävästi pysähtymistä mihinkään söpöiseen tienvieruskahvilaan kofeiinitasapainoa ylläpitämään ja jouduimmekin koukkaamaan päätieltä Kiteen keskustaan ABC:lle saadaksemme matkaan kupilliset kahvia ja vichyvesipullot. Tässä vaiheessa vielä nauratti ”sovittu mitä sovittu!”

Yksi poikkeama säännöstä oli sallittu, koska halusimme poiketa Puumalan satamassa maistamassa Ville Haapasalon kojulla maistamassa kehuttua Hatsapuria. Puumalaan saavuimme puoli yhden maissa ja satamassa olikin jo hulppea jono Hatsapuri-kojun edessä,mutta rohkeasti liityimme jonon jatkoksi (turvavälit muistaen).
Jono eteni mukavan rivakasti, vaikka tuntui että jokainen luukulle päässyt jututti Villeä enemmänkin ja otti tietenkin myös yhteiskuvia tilanteesta. Haapasalo jaksoi rupatella jokaisen kanssa tovin ja hymyillen myydä Gruusialaista herkkua halukkaille. Puolisen tuntia jonotettuamme oli meidän vuoromme ja ostimme matkaan kaksi tirisevän kuumaa, juustoista herkkuleipästä ja kiiruhdimme takaisin autolle.

Hatsapuri on taivaan mannaa juustosta pitävälle herkkusuulle. Söimme toisen kuumana, mutta kylmänäkin se maistuu todella hyvälle. Tätä Gruusialaista ”leipää” aion testata kotikeittiössäkin.

Saavuimme Lahden Seurahuoneelle ennen kuutta, sisäänkirjautuminen sujui oikein sujuvasti ja pääsimme asettautumaan Taavi-sviittiimme nopeasti.
Heti alkuun napsautimme saunan päälle ja vasta sitten katselimme perusteellisemmin ympärillemme.Kylppärissä oli KAKSI suihkua, värikkäitä pyyhekoukkuja ja söpö koiranmallinen juttu, jonka funktio jäi meille koristeellisuuden lisäksi arvoitukseksi. Lapsille vesilelu? Suihkujakkara?   Hyvät olivat löylyt.Erillinen WC oli neliöiltään tilava, mutta kalusteasettelultaan epäonnistunut, ainakin jos majoittujina on pitkäkoipisia, pisempiä ihmisiä. Tuohon pöntölle kun ei ”oikeassa suunnassa” sopinut istumaan ellei sitten polvet olleet suussa.
Ja bideesuihkun käyttöä varten piti hana avata jo pöntölle mennessä, joten vettä valui pitkän tovin turhaan.Sviitiksi tilat olivat aika pienet, mutta silti viihtyisät. Varsinkin tuohon sohvaan rakastuin syvästi – valokuvat eivät tee oikeutta sen hurmaavalle pinnalle ja värille. Jos WC oli suunniteltu 160-senttisille ja pienemmille, niin sängyn kanssa oli menty aivan toiseen äärimmäisyyteen. Jopa minä jouduin melkein kiipeämään sängylle, niin korkea se oli 🙂
Ihanan pehmeä, silti napakka ja vuodevaatteet + tyynyt olivat taivaalliset. Sängyssä kelliessä tuntui todellakin kun olisi pilvellä kellinyt. Valitettavasti sänky oli Double eli yhtenäinen ja sehän ei pelitä jos/kun pariskunnalla on yli 20 kg painoeroa ja se painavempi nukkuu levottomasti.
Turjakkeen myltätessä yöllä pitkin sänkyä, minä heiluin ja keinuin ja heittelehdin samassa tahdissa enkä oikein saanut nukuttua sängyn ihanuudesta huolimatta.        Pakollinen Capsulo-keitin toimi oikein hyvin ja turautteli sujuvasti meille lähtökahvit maanantaina, kun matka jatkui.Suunnitelmissa oli käydä Apulandiassa, mutta kas, päivähän olikin maanantai ja museo kiinni. Että se siitä sitten. Kulttuuri piti kuitenkin harrastaman kirppareiden (oikein hyviä Lahdessa, oma suosikkini Kirpputori Kisälli, Mestarinkatu 12)) lisäksi joten päädyimme visiteeraamaan Turjakkeen jalkapalloidoli Jari Litmasen patsaalla. Ja pitihän minunkin sitä sitten käpälöidä. Ihan käsikädessä otin selfien vaikka jalkapallosta en välitä pätkääkään. Mutta myönnän silti, että kova jätkähän se Litmasen Jari on.Lahdesta lähdettiin ajamaan Jyväskylän suuntaan, tarkoituksena ajaa Päijänteen maisemareittiä, ja aloitella Asikkalasta, missä  pistäydyttiin katsomassa komia Asikkalan kirkko, minkä pihasta keräsin useammankin Pokemonin ja suoritin, olikohan se nyt  Psalmisuunnistuksen?   Jossain päin satoi, meille ei osuneet pisarat kohdille.Pulkkilan harju on komeaa maisemaa ajella, moottoripyörällä olisi vielä mahtavempaa, mutta kyllä se Citroen Picassollakin silmää hiveli.

Valitettavasti emme koko reittiä päässeet läpi ajamaan, koska isojen tietöiden takia päädyimme kiertotielle, joka ei rumaa maisemaa kyllä sekään ollut. Oikeastaan nämä suunnitelmia rikkovat yllärit ovatkin sitä parhainta antia matkoilla, eikös vain?