Työhaastattelun tuloksena ei aina olekaan työpaikka
Minulla on nyt kolme työhaastattelua takana, mutta ei vielä työpaikkaa edessä.
Eilinen työhaastattelu meni omasta mielestäni oivallisesti. Tilanne oli rento ja pidin kysymyksistä, jotka eivät olleet ihan sitä peruskauraa. Puhuimme paljon, naureskelimme ja jopa vitsailimme asioilla, haastattelijat katsoivat todistukseni läpi ja kun he lopuksi tiedustelivat, olisiko minulla jotain kysyttävää, ei tarvinnut pulauttaa jotain yhdentekevää heittoa vaan mieleeni oli oikeasti herännyt kysymyksiä, joista sitten hetken keskustelimme vilkkaasti. Haastattelu päättyi hyvissä fiiliksissä.
Tänään sieltä soitettiin.
Osaston päällikkö, toinen eilisistä haastattelijoista, kiitti haastattelusta ja totesi sen menneen oikein hyvin, ilmapiiri oli ollut rento ja he olivat pitäneet minusta ja olinkin päässyt ”kalkkiviivalle” asti, mutta lopulta he eivät olleet päätyneet valinnassaan minuun.
Kiitin ilmoituksesta ja kysyin mikä oli se tekijä, mikä pudotti minut valinnasta ulos?
Taisi olla ensimmäinen kerta, kun hän joutui vastaamaan tuohon kysymykseen, koska hän selkeästi häkeltyi, eikä ensin saanut vastausta aikaiseksi. Ympäripyöreästi hän puhui pienistä nyansseista, mutta mitään ilmiselvää syytä hän ei ensin tuntunut sanovan, mutta siinä pyöritellessään mitäänsanomattomia fraaseja, sieltä vilahti ”kun sinä olet ollut tyytyväinen työttömänä”.
Onko se paha asia?
Olimme sivunneet aihetta keskusteluissamme nykytilanteestani ja kerroin tietysti, että olen nyt työtön ja mainitsin, että en kuitenkaan toimeton, olin ollut kevään ja kesän oikein onnellinen saadessani touhuta pihamaalla rauhassa.
Olisiko minun pitänyt esittää jotain muuta?
Annoinko sellaisen kuvan etten oikeasti hakemaani työtä tarpeeksi halunnut, koska olin ollut onnellinen myös työttömänä?
Olisinko parempi ja kiitollisempi työntekijä, jos työttömyyteni olisi ahdistanut minua ja tehnyt minut onnettomaksi?
Omasta mielestäni en, mutta ehkäpä olen väärässä.
Toki olen pettynyt, etten paikkaa saanut, koska mielestäni haastattelu meni paremmin kuin ikinä aikaisemmin missään, enkä osaa ajatella missä vielä olisin voinut petrata, mutta toisaalta valintahan on pitkälti persoonakysymys tuossa vaiheessa, kun loppumetreillä ollaan.
Sille en voi mitään, jos persoonana/ihmisenä en haastattelijan silmissä ole se oikea.
Eikun uutta putkeen :D