Lilyn jättäville blogiystäville
Niin monet ovat lähteneet ja monet ehkä vielä lähtevätkin.
Surettaa – on kuin hyvästelisi ystävää, joka on ollut läheinen ja rakas, mutta silti tietää, että ero on edessä.
Jonkin aikaa pidetään yhteyttä tiukasti, sitten harvemmin ja yhä harvemmin.
Lopulta enää joku ennalta arvaamaton asia tuo ystävän mieleen ja ottaa ehkä yhteyttä…
Kiitos teille Lilyn jättäville ajastamme täällä ja haikeita säveliä perään:
On laiva valmiina lähtöön se kaukomaille käy
Missä taivaalla illan tullen ei pohjantähteä näy
Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan
Tänne ystävä armas surren sua jäämme me kaipailemaan
Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan
Niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan
Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa
Monta ihmettä näytit sä meille jotka nyt meitä lohduttaa saa
Me tiedämme että sä lähdet vain koska muuta et voi
Ja me toivomme että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi