Maneerit joita itse ei aina edes huomaa
Suljin juuri telkkarin, koska en kestänyt katsoa sieltä tulevaa Big Brother-lähetystä VAIKKA olen maksanut Ruutu plussan kuukausimaksua voidakseni ohjelmaa oikein perusteellisesti kytätä!
Ai miksi sitten suljin tv:n?
En kestänyt katsoa yhden asukkaan tauotonta parranhipelöintiä, sivelyä ja nypintää (onkohan sen naamakarvat täynnä saivareita tai muita öttiäisiä?).
Saatuani mielenrauhan tv:n sulkemisella aloin pohdiskella omia ja muidenkin ihmisten maneereita. Pienet tavat, sanat tai eleet kuuluvat esiintymiseemme ja viestintäämme eikä niistä sinällään ole mitään haittaa elleivät ne toistu liikaa. JOS ne toistuvat liikaa, kiinnittyy toisen huomio vain ja ainoastaan niihin ja kaikki muu jää maneerin varjoon.
Itse tulin ensimmäistä kertaa tietoiseksi omistani, kun opaskoulussa meitä sekä nauhoitettiin että kuvattiin. Nauhoituksia kuunnellessa ehdin jo hyristä tyytyväisenä, koska en hokenut mitään tyypillisimpiä väli- ja täyttösanoja kuten
niinku
siis
eli
jees
tuota/tota, tuotaniin/totaniin
ja mitä muita niitä onkaan?
Videoinnissa kiinnitin itsekin huomiota käsillä puhumiseen – sehän on vain piristävä tehoste, jos käyttö pysyy aisoissa, mutta minähän heiluin kuin heinämies! Ja silloin kuin en huitonut käsilläni sinne sun tänne, siirtelin pitkiä etuhiuksiani hyvinkin ärsyttävästi sivulle.
Kun nämä näki itse screeniltä niin seuraavan kerran esiintyessä taisin seisoa kuin halvaantuneena ja hiuksetkin olin laittanut ponnarille, etten niitä huiskautellut – onneksi harjoittelemalla löytyi se kultainen keskitiekin, koska se tumput suorina toljottaminenkin näytti hölmölle.
Nykyisistä maneereistani tiedostan yhden: pitkähiuksisena ”teen hattuja”(eli kieputan suortuvaa sormieni välissä) aina kun keskityn johonkin. Näyttää muuten tosi pöhkölle.
Turjakkeella oli pitkään puhessaan tuo ”Jees” – varsinkin puhelimessa sen käyttö korostui, puhe oli yhtä jeessiä niin että sivukorvallakin kuullen alkoi häiritä. Jeessin hokeminen loppui kuin seinään kun Turjake keskusteli erään kollegansa kanssa ja jopa minäkin kuulin kun tämä vahvakeuhkoinen miekkonen pitkän puhelun puolessa välissä karjaisi ”MIKÄ VITUN JEES JEES!?
Muita asiasisällön seuraamista häiritseviä fyysisiä maneereja ovat itselleni olleet esim. puhujan tauoton kynän napsuttelu, jatkuva keinuminen kantapäiltä varpaille, huulien nuoleskelu ja korvanlehden venyttely.
Puheeseen liittyvistä häiriköistä tulee aina mieleen opiskeluaikainen opettaja, jonka tunneilla suurinta hupiamme oli herran lausumien ”Niinku”-hokemien laskeminen. En paljon muista tuntien aihepohjaisesta sisällöstä, mutta sen muistan varmaan loppuikäni, että oppituntikohtainen ennätys oli 115 Niinkua…
Uskallatko tunnistaa ja tunnustaa omat maneerisi?