Minustako chilinkasvattaja: Carolina Reaper ja vinksahtanut viherpeukalo
Vuosi sitten marraskuisella Tampereen reissullani Stockalla oli jotkut chili-teemapäivät ja tarjolla vähän erikoisempia yksilöitä tavan tallaajillekin. Ostin kotiinviemisiksi keltaisen Scotch Bonnettin, oranssin Habaneron ja silloin vielä maailman tulisimman chilin arvonimeä kantaneen Carolina Reaperin.
Habanero ja Scotch Bonnet tulivat käytettyä ruoanlaitossa, mutta Carolina Reaperillä lähinnä kiusattiin poikani kanssa toisiamme. Syömään sitä emme uskaltautuneet, kunhan vähän kielellä lipaisimme…piristävä kokemus, voin sanoa!
Keräsin hedelmästä siemenet ja pistin talteen hyllyssä olevaan muumimukiin ja kun viime maaliskuusa siivoillessa ne huomasin, niin aivan huvikseni tökkäsin ne multaan.
Oi kasvun ihmettä!
Ihmettäpä hyvinkin, koska kahdeksasta siemenestä iti vain kaksi. Näitä pikkuisia hellästi kasvattelin keittiön ikkunalla niin että ne olivat valvovan silmäni alla eivätkä päässeet kuivumaan tai hukkumaan kuten kenties olisi voinut käydä, jos idätykset olisivat jossain muualla olleet. Ja tämä pelkohan ei ollenkaan perustu joskus oikeasti jollekin toiselle idätykselle tapahtuneeseen kohtaloon…
Vaikka rakastankin viherpeukalointia, en osaa sitäkään ottaa niin vakavasti, joten näiden kahden kallisarvoisen taimen elämäntaivalta en kesän mittaan dokumentoinut sen enenpää kuvin kuin muistiinpanoinkaan. Kastelin vain ja lannoitin muutamaan kertaan samalla kuin muitakin taimiani.
Jossain vaiheessa koulin viiden sentin mittaiset taimet ja ne haaroittuivatkin oikein napakasti. Keittiön ikkunalla ne kasvoivat vähän kuin huomaamatta koko kesän, mutta kukkimaan asti ne eivät ehtineet.
Syksyn tullessa huolestuin, että muruseni kuolevat valonpuutteeseen, joten kiinnitimme niille vaatehuoneeseen tason ja ostin kasvilampunkin.
Hihi, veikkaan että naapuristossa asuskeleva poliisi on kyllä joku yö käynyt kurkkaamassa ikkunasta, että minkähän mallista lehteä ne valossa kylpevät kasvit pukkaavat…
Kiitos kasvilampun chilintaimet vasta innostuivatkin kasvamaan ja kokeellinen kasvattajaminäni rohkeasti napsaisi taas kerran latvat nipspoiks lyhemmiksi. Jostain luin, että hyvällä tuurilla pätkäistyt latvat kehittävät maljakossa juuret ja saisin kaksi tainta lisää.
Tuossa ne nyt nököttävät oikein kotimaisessa laatulasimaljakossa, toivottavasti juurenituja alkaa ilmestyä.
Chilinkasvatus on aivan uutta ja ennenkokeilematonta minulle, joten nettiä on tullut selattua tiuhaan. Kuulema chili talvehtii huonohkosti sisätiloissa, mutta ainakin vielä nämä kaksi voivat varsin hyvin (koputtaa puuta).
Viimeisimmän latvomisenkin jälkeen uutta kasvua pukkaa ja vanha kasvu näyttää vehreältä. Tässä kuvassa tosin kasvilamppu värjää lehdistöä hassun väriseksi.
Oishan se hienoa, kun saisin veljekset säilymään hengissä ensi kesään ja ehkäpä jopa tuottamaan hedelmääkin!