Suvi Piiroinen: Menetetyt

Luin Suvi Piiroisen esikoisen Pahaa parempi helmikuussa ja pidin siitä kovasti. Niinpä yllätyin iloisesti saadessani Suvi Piiroiselta itseltään sähköpostitse kysymyksen, josko haluaisin lukea ja arvostella hänen uutukaisensa Menetetyt, jossa esikoiskirjassa tutuiksi tulleet rikostutkijat Väinö Rossi & Rob Peura kollegoineen tutkivat kotikonnuillani tapahtuvia rikoksia.
Ai että halusinko? NO TOTTAKAI!!
Tarkoitus oli alunperin, että olisin peräti tavannut Suvin ja saanut kirjan henkilökohtaisesti hänen Joensuun visiittinsä yhteydessä, mutta koska reissu peruuntui, sain kirjan postitse.

Ruumiita alkaa syntyä heti ensi lehdillä varsin puistattavalla tavalla ja tahti senkun kiihtyy mitä pitemmälle kirja etenee. Surmien tutkinta tunkee rikostutkijoiden iholle asti ja muuttuu myös henkilökohtaisemmaksi, kun heistä yhden perhe pirstoutuu sivulliseksi uhriksi joutuneena.

Esikoisessa itseäni Joensuulaisena häirinneet ”virheelliset koordinaatit” ovat nyt poissa ja lukiessa tiedän tarkkaan missä mennään. Itse tarina on todella tanakkaa tykitystä ja aiemmasta tutut tutkijahahmot saavat tutkinnan edetessä myös henkilöihinsä mukavasti ”lihaa luiden päälle”. Lisäkutkutusta sain vanhana Norssilaisena Normaalikoulun yhteydestä tarinaan, vaikkakin yhteys ei nyt kovin positiivinen ollutkaan.

Teksti kulkee ja kerronta on napakkaa, mukaansatempaavaa ja nopealukuista – aloitin kirjan illalla ja lopetin yhdellä istumalla aamupalalla.
Kirjan loppu miellytti itseäni monitahoisuudellaan. Periaatteessa Joensuun seudun voisi antaa hiljetä kirjan viimeisiin riveihin, mutta  henkilökohtaisesti en usko näiden rikostutkijoiden katoavan mihinkään, sen verran kutkuttavia langanpäitä jäi kudoksesta törröttämään.

Jään siis innolla odottamaan mitä kaikkea muuta täällä Susirajalla vielä tuleekaan tapahtumaan!

Ja kannattaa muuten kuunnella Aino Vennaa