Kellohelmoja, kissarajauksia ja iloa omasta feminiinisyydestä aka Pin up-kurssin päättöpäivä
Koko syksyn keskiviikkoisin ilahduttanut Pin-up -henkinen ”naiseuskurssi” päättyi viime lauantaina ja odotan mielenkiinnolla, millaiselta tämän blogin pitäjä näyttää valokuvissa, joita ihana ohjaajamme, myös valokuvaajana toimiva Jaana/Jane Elise meistä otti kun olimme täydessä tällingissä valmiina.
Mutta mitäs muuta kurssilta jäi plakkariin kun tulevat valokuvat?
Ainakin meikkipussissa on tuotteita, joita siellä ei koskaan-ennen-ikinä ole ollut ja muutamia, joiden olemassaolosta en edes tiennyt ! Minulla on nykyään PRIMER ja CONTOURING-paletti! Ja osaan niitä käyttääkin.
Että kyllä vanha kissakin oppii temppuja, jos sille päälle sattuu.
Aloitimme kasvomuotojen miettimisellä, mutta eihän meistä yksikään omia kasvojaan osannut sijoittaa mihinkään kategoriaan, pallopäitä kaikki tyynni. Jaanan avustuksella jokaiselle löytyi lopulta muoto, minkä mukaan alkaa levittelemään varjoja ja valoja. Hurjan näköisiä olivat naamavärkkimme ennenkuin contouringit saatiiin häivyteltyä ja pääsimme ihailemaan astetta edustavempia kasvojamme
En ole tottunut paksuihin meikkipohjiin, yleensä käytän kosteusvoiteen lisäksi max. meikkipuuterin, jos oiken on tarvis olla pyntätty, joten meikkausrutiini kosteusvoide, primer, meikkivoide, peitepuikko, contouring, puuteri, poskipuna sai ensimmäisillä kerroilla olon kuin kasvojen iholla olisi laastia.
Mutta kyllähän se pakkelimäärä tekee ihosta ainakin valokuvissa hehkeän, vaikka edelleenkin mielestäni oma ihoni näyttää vanhemmalta & ryppyisemmältä pakkeloituna kuin freshinä.
Meikkausta harjoiteltiin joka ikinen kerta, mutta kampausten testailu se vasta hauskaa oli. Allaoleva nuttura syntyi Jaanan kätevissä käsissä tosi nopeasti ja tykkäsin itse tuosta tosi paljon.
Kun sitten illalla astuin kotiovesta sisään, nauroi herra 19-vee itsensä tärviölle ja suorastaan hirnui ”Mummo-lookilleni”.
Reaktio ihan pikkuisen söi ihastustani kampaukseen. Ehkä jos hiukseni olisivat olleet blondit/punaiset/vihreät edellisenä päivänä extempore-harmaaksivärjäyksen sijaan, olisi vaikutelma ollut vähemmän mummomainen.
Meikkaamista piti harjoitteleman myös kotioloissa ja muutamaan kertaan tulikin sulkeuduttua lukittujen ovien taa ja irvisteltyä itselleen suunnasta jos toisesta.
Mie olin ovela ja yleensä meikkasin jo kotona, joten tunneilla olinkin sitten eturivissä tarjolla uusien kampausten kokeiluihin sillä aikaa kun toiset meikkasivat.
Jaana näytti meille Pinterestistä erilaisia fiftarihenkisiä kampauksia ja minä ihastuin ”kermatötteröihin”, joita tässä päähäni sitten väännetään.
Vähänkö hienot!
Nuo sivuista nostetut hiukset nostavat koko naaman ilmettä, roikkuposki ruttanaama kummasti kohentuu kun tuommoiset vääntää ohimoille :)
Tällä kertaa vastaanotto ei ollut niin hysteerinen naurukohtaus kuin ensimmäisen kampauksen kohdalla.
Kulmakarvojani kävin siistityttämässä toista kertaa elämässäni, mutta yritys maalata niistä fiftarihenkiset ei onnistunut sitten millään. Onneksi Jaana-ohjaajamme jaksoi ne piirtää aina uudestaan ja kyllä minäkin vielä opin.
Tämä mallikuva on teipattu kosmetiikkakaappini oven sisäpuolelle. Tsiisus noita Sibelius-ryppyjä! Mie en edes ole mikään myrtsi yksilö, niin mistä nuo on kaivertuneet otsaan?
Kampausversio 3.
Vanutuppelon avulla saa kehitettyä pitkistäkin hiuksista etutukan! Tälle kerralle nipsaisin hiuksiini myös punaiset klipsipidennykset ja hauskan näköinen lopputuloksesta tulikin. Erikoishuomio tyylikkään linjakkaille kulmakarvoilleni!
Tämä kampausmalli sai kotona taas vastaansa hörönaurut ja talutuksen peilin eteen ”äiti sie olet kuin toisesta maailmasta!”. Äänensävy ei sitten ollut mitenkään ihasteleva.
Lopulta koitti päätöspäivä, jolloin meillä oli aikaa ”koko lauantai” – luokka oli varattu meille aamukymmenestä neljään.
Lukion tiloissa samaan aikaan seurakunnan lasten tapahtuma ”Kato mua” ja ainakin tapahtuman nimi sopi myös meille kuin tylli kellohameen alle.
Olin aamulla kihartanut hiukset valmiiksi ja kiinnittänyt kiharat pinnein kiinni, että ne pysyisivät mallissaan kampauksen tekoon saakka. Meikinkin olin periaatteessa tehnyt kotona paitsi noita samperin kulmakarvoja (kolme kertaa pesin rajaukset & kulmat pois…).
Oleellisia tarvikkeita mukavan ja touhukkaan päivän ratoksi:
Skål, Kippis, Prosit!
Jaana sai vain lasillisen kuohuvaa alkuun, koska hänen vastuullaan oli muutamat kulmakarvat ja kissarajaukset, me muut nautiskelimme janomme mukaan.
Tietysti meillä oli myös suklaata!
Ja eikun meikkaamaan. Jaana pisti itsensäkin ojennukseen ennenkuin siirtyi meidän kurssilaisten pariin.
Minun helmaani, sääreni ja kenkäni.
Nappikorvikset ja helminauha koruina.
Kun kasvot olivat ojennuksessa alkoi hiustenlaitto.
Mii mii mii! mai töön! Löysin Pinterestistä hiusmallin, jonka kuvaa näytin Jaanalle ja hänpä aloitti sen rakentamisen ilman isompia nikotteluja. Kermatötteröä ja kiharaa kehiin!
Tästä kampauksesta tykkään kuin hullu puurosta. Jospa vain onnistuisi jonain päivänä itse saada samanlainen aikaiseksi. Ja miksei onnistuisi, kunhan vain harjoittelen tarpeeksi. Höh. Itsevarmuutta kehiin, nainen!
Kun aloimme olla ojennuksessa Jaana aloitti valokuvaamisen. Emme oikein voineet poistua luokastamme, koska koko kerroksemme (koko koulu!) oli varattu lasten tapahtumalle, kerroksessa oli Nallesairaala, iso autorata ja sun muuta touhua käytävän luokissa.
Hyvinpä kuvaus onnistui luokassakin. Raivasimme yhteen kulmaukseen ikkunan eteen tilaa ja sielläpä sitten vuorollamme kävimme poseeraamassa Jaanan ohjeiden mukaan.
Kuvattavana oleminen oli yllättävän helppoa ja mukavaakin. Osaltaan tilanteeseen vaikutti varmaan kuvaajan tuttuus ja myös ne muutamat lasilliset kuohuvaa, mitä olimme päivän mittaan nautiskelleet.
Jaana antoi napakoita neuvoja ja kuvasi milloin pöydälle kiiveten, milloin lattianrajasta. Tunnelma oli tosi rento ja nauraa sai.
Eri asia on sitten miltä ne kuvat näyttävät…vähän jännittää!
Kuvaamisvuoroa odottaessakaan ei aika käynyt pitkäksi. Istuimme pöydän ääressä ja juttelimme niitä näitä, nautiskelimme kuplajuomaa, söimme suklaata ja tarjolla oli vähän suolaistakin purtavaa pasteijoiden muodossa. Pasteijoiden kanssa sai olla varovainen, ettei voitaikinamuruset tarttuneet hekumallisiksi punattuihin huuliin ennen kuvausta.
Vaikka me osallistujat olimmekin aivan eri-ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa ja eri luonteisia, oli yhteishenki hyvä ja höpötettävää riitti. Illan puheenaiheita oli mm. naisten asema, feminismi, miehet (!), vaatteet, raskaus ja lapset.
Pohdimme myös jokaisen omia kuvitelmia siitä, mikä itsessä on ”huonoa”.
Ja kas – eipä meistä kukaan nähnyt niitä huonouksia toisessa, mitä itse nähtiin.
Minä päädyin vaihtamaan kuvauksiin vaatteita ja pistin myös päähäni piilolasit, vaikka jotenkin nykyiset sankalasini olisivat fiftarityyliin istuneetkin. Niin sitä on tottumustensa orja!
Onneksi Jaana otti pari kuvaa sankalasienkin kanssa, jos silmäpussit hyppäävät kuvista ulos, niin lasit vähän peittävät niitä.
Iso kiitos pirteälle, kannustavalle ja piristävälle Jaanalle hienosta kurssista!
Kuvaustouhu oli niin vauhdikasta, että sukatkin sulivat!
Jahka Jaana saa kuvamme katsottua ja saamme ne itsellemme, pistän parhaan otoksen vielä tänne blogiinkin näytille. Siihen asti ihailen näitä selfieitä, treenaan kulmakarvoja ja otan lisää selfieitä.
Ihanaa olla NAINEN!
Aikaisemmin aiheesta:
Syksyn aluevaltaus: PinUp
PinUp – kurssilla sutimisen alkeita