Raskasta Joulua
Sunnuntaina oli kauan ja hartaasti odotettu Raskasta Joulua – konsertti.
Vähän fiilistä pudotti pienoinen eripura armaan puolisoni kanssa, mutta onneksi kunnon kitaranvingutus ja junttausmeiningillä soitettu joulumusiikki piristää aina!
Joensuun areena sai moitteita akustiikastaan Ismo Alangon ja kaupunginorkesterin keikan tiimoilta, mutta tällä kertaa ei ollut niin väliä soiko joku vingutin täysin puhtaasti ja kuulaasti – se mitä hävittiin nyansseissa voitettiin takaisin volyymilla. Just the way I like it.
Joensuun artistikattaus oli oivallinen, Floor Jansen, Marco Hietala, Joe Lynn Turner, JP Leppäluoto, Antony Parviainen ja Tommi Salmela pitivät kelpo kekkerit juhlayleisölle, joka viimeistään JP Leppäluodon hihkuman Nissepolkan aikana ymmärsi, että nyt ei todellakaan ole kyse Hartaista joululauluista.
Joe Lynn Turner lauloi upeasti, mutta muuten mielestäni mies ei vain jotenkin kuulunut joukkoon. Mistä lie fiilis johtunut. Ehkä Turner näytti hieman eksyneelle ja itsekin ihmetteli, että mitä minä täällä teen?
Floor on u p e a. Hänhän on leimautunut ”Joensuun tytöksi” Nightwishin kautta ja asuikin täällä jonkin aikaa, joten vastaanotto oli ah, niin lämpöinen. Vaikka hän sitten esittikin muutaman ruotsinkielisen biisin…
Väliajan (turhan pitkä) jälkeen en paljon kameraa käyttänyt, koska tunnelma lämpeni sen verran mukavasti että upposin musiikkiin täysillä.
Vaikka inhokkijoululauluni onkin Varpunen Jouluyönä, niin Hietalan & Leppäluodon johdatuksella laulamaan innostunut yleisö sai senkin biisin kuulostamaan siedettävältä. Tunnelma oli kuin Kuorosodassa ja Kuopio hävisi kuus-nolla! Pieni otos laulatuksesta Instan puolella muuten.
Mielestäni parhaimmat esitykset vetivät JP. Leppäluoto ja Antony Parviainen, sydämeni vei ja minusta fanin teki Antony Parviainen. Mies kuin pieni menninkäinen, mutta voi jee, mikä ääni & karisma!
Nautin suunnattomasti myös bändin kitaroinneista – pitkästä aikaa sai nauttia piiiiitkistä kitarasooloista ja kyllä Erkka Korhonen on vain niin hot. Silmille ja korville molemmille.
Virallisen viimeisen biisin jälkeen osa yleistö lähti puoliravia narikalle, Areenalta poispääsy ja parkkialueelta purkautuminen kun ei kaikkein nopeinta hommaa ole, mutta me jäimme nautiskelemaan viimeisetkin tiristelyt.
Onneksi ekana lisäbiisinä kuultu Happy X-mas tuli suomenkielisenä versionaan Joulun rauhaa, koska Lennonin versio on se minun ehdoton joululauluni ja takuuvarma itkettäjä. Nyt sain sentään pidettyä itseni suht´kasassa, mitä nyt ihan vähän nieleskelin ja kyyneliä kuivailin pala kurkussa…
Viimeisenä lauluna saimme nautiskella Ave Marian Hietalan ja Jansenin yhdessä laulamana ja sen säveliin oli hyvä valua ihmisjoukon seassa ulkona vallitsevaan lumiseen talvimaisemaan.
