Arpapeliä koko elämä

Maaliskuinen perjantai, suljen työpaikan oven selkäni takana ja nuuskuttelen viereisen pizzerian tuoksuja nenääni, mutta mielessä ei ole pizza vaan helmeilevä kuiva siideri.
Kävelen kohti Tammelaa ja Pickwick-pubia, minulla on treffit.

Kevät tuoksuu jo Hämeenkadulla ja nopeutan askellusta, koska olen hieman myöhässä sovitusta ajasta. Pickwickissä iskee heti ovelta sankka röökinsavu kasvoille ja haen hetken hahmoasi
ennenkuin nään sinun seisovan (tietenkin) peliautomaatin edessä.
Käyn itselleni kuivan siiderin ja tulen seisomaan taaksesi, kun käännyt katsomaan kuka sinua kyylää suikkaan suukon poskellesi.
Moro

Siirrymme istumaan ikkunan viereen ja sytytämme vihreät Mallut, puhumme niitä näitä eivätkä sanat tunnu loppuvan millään. Ensimmäinen siideri loppuu ennenkuin ehdin
huomatakkaan ja käyt meille toiset. Muutaman siiderin jälkeen lähdemme askeltamaan kohti keskustaa, nälkä kaihertaa vatsassa ja pysähdymme Koskipuiston
Rossossa syömään kylmäsavulohipastat.

Perjantai-ilta jatkuu Tillikassa, joka on muotoutunut kantapaikaksemme. Tillikassa juttu lentää ja nauru heläjää, porukkaa on laidasta laitaan ja illan mittaan ajaudumme mitä mielenkiintoisimpiin pöytä- ja baaritiskikeskusteluihin yhdessä ja erikseen. Kun taskunpohjat alkavat täyttyä kolikoista useiden baaritiskivierailujen ostotapahtumien takia, siirrymme eteisen peliautomaateille lahjoittamaan rahaa hyväntekeväisyyteen.

Siinä vierekkäin pelaillessa, heität yht’ äkkiä ilmaan kysymykseen kihloihinmenosta. Minua naurattaa.
Tiedän, että olet ehtinyt olla kihloissa jo kaksi kertaa aikaisemmin, joten hihitellen kysyn mikä ihmeen vimma sinulla on kihlautua naistesi kanssa??

Tähän en saa sen tarkempaa selitystä, kuin että ”no jos rakastaa, niin..?”.

Itselleni ajatus kihloista on vieras, olen varsin tyytyväinen suhteeseemme sellaisena kuin se on, eikä hamassa tulevaisuudessa heijastele unelmaa prinsessahäistäkään. Kiitos useiden siidereiden pehmentämän mieleni riivinraudan, lupaan hänelle naurua äänessäni, että ”jos seuraavasta pelistä saat kolme kuutosta (päävoitto), niin sit mennään kihloihin”.

Kutonen – kutonen – kutonen.

Se oli sitten siinä.
******
Vuosipäivänämme, tänään 27 vuotta myöhemmin, söimme aamupalaksi mustaamakkaraa ja illalla katsomme streaminä Tampereen teatterin Saatana saapuu Moskovaan-esityksen.

Rakastan, rakastan.