Poikkeava näkemys arvostelulemmikeistä, joulukuun nihkeimmät lukukokemukset
Emelie Schepp Ikuisesti merkitty
Alkuperäisteos Märkta för livet 2014
Suomentaja Hanna Arvonen
HarperCrime 2017
Aloitin Emelie Scheppin suurin odotuksin, niin kehuttu tämä Ikuisesti merkitty on ollut jokapaikassa.
Scheppin esikoinen, aloitusosa kahdeksanosaiseksi suunnitellusta dekkarisarjasta, jonka pääosassa on syyttäjä Jana Berzelius, on sinänsä sujuvasti luettavaa tekstiä, mutta jostain syystä se ei uponnut minulle yhtään. En muista milloin jonkun kirjan loppuun saattaminen olisi ollut niin nihkeää!
Sinänsä huvittavaa, että koin kirjan ”sankarittaren” Janan elämäntarinan ja toiminnan epäuskottavana ja kökkönä ( minä joka luen Stephen Kingin & Dean Koonzin yliluonnollisia hihhulitarinoita täydellä sydämellä! ), mutta huomasin tuhahtelevani useampaan otteeseen tekstin edetessä. Samoin varsinkin Mian, yhden poliiseista, henkilökuvaus ärsytti suunnattomasti.
Eli kirjan lukunautinto kaatui lillukanvarsiin itselläni.
Minulle oli liikaa lapsena supertappajaksi koulutettu nykyinen syyttäjä, joka ei muista menneisyyttään, mutta tilanteen vaatiessa räjähtää toimintaan sekä poliisi, joka anti yksikölleen tuntui olevan juominen, naiminen ja vaikka työtoverin kukkarosta rahan anastaminen.
Mutta muuten oiva opus 😀
Pierre Lemaitre: Alex
Suomentaja Sirkka Aulanko
Sivuja 396
Kustantaja Minerva
The International Dagger-palkinnonkin voittanut rikosromaani ihastutti minua alkuun kielellään. Kirjan kerronta ja kieli on hurmaavan vanhanaikaista, vaikka tapahtumat mitä kirjassa lukijan silmille avataankin ovat kaikkea muuta. Tutkijoiden ja poliisien ylettömän kohtelias tapa puhutella toisiaan tilanteessa kuin tilanteessa on kaukana meidän arkipäiväisestä heijamoijamitäsähaluatmitäsullekuuluhähtähöh-dialogista :)
Poliisipäällikkö Camille Verhoeven on hurmaava persoona eikä kukaan muutenkaan ole yli-ihminen tässä romaanissa, periaatteessa kaikki palikat sopivat toisiinsa, mutta…
En onnistunut pääsemään siihen ihanaan tilaan, missä kirjaa ei malta laskea käsistään vaan on pakko lukea eteenpäin.
Juoni yllättää useampaan otteeseen ja loppuratkaisussa on pakko ihailla kuinka kaikki irrallisiltakin tuntuneet tapahtuvat ovatkin olleet tarpeellisia ja merkityksellisiä.
Mutta joku ei vain natsannut minulle.
Suosittelen silti tätä kirjaa, jo pelkän kerronnan takia, teksti on niin erilaista kuin massadekkareissa.