Puoli vuotta takana VHH-ruokavaliota

  Viime syksynä Turjake sai lekurilta satikutia niin verenpaineesta, -sokerista kuin kolesteroliarvoistakin, mutta lääkäri antoi hänelle mahdollisuuden yrittää korjata tilannetta ruokavalion avulla ennen lääkitysten aloittamista. Ja koska T:n mielestä painon tippuminen edesauttaisi kaikkien arvojen paranemista, halusi hän aloittaa vähähiilihydraattisen ruokavalion testaamisen.

Turjake myöntää itsekin, ettei hänellä ole itsehillintää jos tarjolla olisi leipää/sipsejä/pastaa/herkkuja, joten minun oli vähän niinkuin pakko lähteä leikkiin mukaan, ettei kaapeissa olisi houkutuksia heikolle miehelle (hahahah).

Lokakuussa siivottiin siis kaapeista leivät, karkit ja muut paljon hiilareita sisältävät ruoka-aineet. Miehekkäälle  kananmunaa-pekonia-pihviä-linjalle en kuitenkaan suostunut taipumaan, koska oma suolistoni olisi korissut kuolinkrampeissa,
joten Turjakekin joutui sitten pikkuisen joustamaan suunnitelmissaan.

Mitä me sitten syömme? Tässäpä pari esimerkkipäivää:

aamupala: kirsikkatomaatteja, avokado, viiden kuidun kauraleipää, kanamuna
lounas: kukkakaali-broccoligratiini, raejuustoa
päivällinen: lohimedaljonki, salaattia, salaattikastiketta
iltapala: leipäjuustopala

aamupala: herkkusienimunakas, kirsikkatomaatteja
lounas: curry-seitä
päivällinen: Tandori-kanaa, lanttua, porkkanaa, sipulia
iltapala: 50% proteiininäkkäri, maksamakkaraa, kurkkua

Kalaa syömme paljon ja tuo kukkakaali-broccoligratiinikin on sellaista herkkua, että sitä voisi syödä kaikilla aterioilla!
Tiukan aloituksen (20g hiilareita/pvä) jälkeen olen lisännyt kasviksia ja ottanut ruokavalioon nuo leivätkin ja iso osa hiilareista tuleekin juuri niistä.
Joka päivä otan myös Multitabsin ja visibliniä, koska sekä vitamiini- että kuitulisät ovat todella tärkeitä minun ongelmasuolistolleni, tämän opin taas kantapään kautta :(

Perjantaisin on herkkupäivä – silloin syödään kebab Iskenderit, juodaan viiniä ja ehkäpä muutama salmiakkilakritsa tai suklaata. Muutenkin olemme sallineet ”kausiherkut”, eli joulutorttuja ja taatelikakkua syötiin jouluna, laskiaispullat ja Runebergin tortutkin natusteltiin suurella nautinnolla. Erona vain se, että  niitä syötiin se yksi, ei kolmea-viittä kipaletta!
Pääsiäiseksi on odottamassa persikka-rahkapiiraita ja taitaa pari Kinderiäkin tuolla löytyä…

Millaisia vaikutuksia ruokavaliomuutoksella on sitten ollut?

Alkuun söin kuituja liian vähän ja vaikka korjausliike on tehty, niin vahingoista kärsin vieläkin ja suolisto on hiukkasen herkkänä. Toisaalta taas Turjake, jolla on colitis ulcerosa-diagnoosi elää elämänsä parasta aikaa suolistonsa suhteen, ei tarvitse kipuilla ja juosta vessassa vähän väliä ja ulkoillessakaan ei tarvitse pysyä juoksumatkan päässä WC:stä.

Ihoni on ehkä hiukkasen normaalia kuivempi, mutta atoopikko-Turjakkeella taas iho voi hyvin.
Niin me ihmiset olemme erilaisia!

Painoni on pudonnut 7 kiloa, mutta koska minä olen minä, ei se 7 kiloa oikeastaan näy missään. Aikaisemmasta kokemuksestani tiedän, että painon väheneminen ”rysähtää” näkyville vasta kun miinusta on 10 kiloa  – jäänee nähtäväksi pääsenkö tuohon pudotukseen, vhh:ta jatkamme näillä näkymin kesään asti (Turjakkeella kontrolli noista hälyarvoista silloin).
T. ei ole käynyt vaakalla koko aikana, koska hänellä ei se painon pudotus ole pääasiallinen tavoite, mutta ehkä noin ”silmämääräisesti” hänellä on hieman paino alaspäin mennyt, mutta ei paljoa. Veriarvot paljastavat sitten kesäkuussa, onko sillä suunnalla edistystä tapahtunut.

Energiataso kilahti taivaisiin joku pari viikkoa aloituksesta, mutta kun keksin taasen aloittaa sairastelun ja hammasongelmien potemisen, väsyplösö on vaivannut jonkin aikaa. Ehkä energiat taas lähtee nousuun, kun saa vaivat ojennukseen. Sitä odotellessa. Turjake on taas kuin kissa pistoksissa, eli VHH tuntuu saavan mieshormonit koholle. Saisi vähän asettua, itsellä ei vaikutusta libidoon ole isommin esiintynyt, ellei hillitsevästi, mutta siihen lienee enemmän syytä näissä krenoissa mistä keho kärsii nyt ja tässä.

Yllättävän helposti hiilareiden syynäminen on rutiiniksi muodostunut ja vaikka tuntuu että ”syön ihan mitä huvittaa”, eivät hiilarit nouse helpolla yli 40g/pvä. Tokihan tätä helpottaa se, ettei kaapit ja niiden päälliset pursu leipää, keksejä, snacksejä ja muutenkin ruokakaappi sekä jääkaappi täytetään ”teeman mukaisesti”.

Mietimme useimmiten viikon ruokalistan valmiiksi ja käymme tarvikkeet kerralla kaupasta. Ruokia tehdään sillä mallilla että päivällisestä jää seuraavan päivän lounas, vaikka sitten eväs olisi niin hyvää, että tekisi mieli lappaa kaikki maaruunsa!
Ainahan sitä toitotetaan, että suunnittelemalla ja keskittämällä ostoksia säästää ja todeksi sen on saanut kokeakin, arvioisin että ruokakulut ovat pudonneet useamman satasen/kk vaikka syömme taatusti paremmin kuin aikaisemmin.

En tiedä miten hyvin olisi homma edennyt, jos emme molemmat olisi etätöissä, mutta nyt minun ”kellotettu” etätyöni tuo säännöllisyyttä myös Turjakkeen ruokarytmiin ja istumme nokakkain joka päivä lounaalle ja päivälliselle. Kahvitauotkin useimmiten
synkataan yhteen, joten PARISUHDETTA ylläpidetään urakalla! (Pakko myöntää, että 24/7 yhdessä välistä kiristää minun pinnaani, T. on vastavuoroisesti ikionnellinen…).

Vielä kun tuo paskaloska katoaa teiltä ja poluilta, pääsee tähän uuteen elämään yhdistämään ulkoilua. Tiedä vaikka kesään mennessä löytäisin sisäisen liikkujani ja todellakin eläisin uutta elämää!

Ja tämä ei siis ole aprillipila vaan totista totta.