Kohti osaproteesia part II, hammashygienistillä
Olen kuvitellut käyneeni hammaskivenpoistossa aiemminkin, mutta voi kuinka väärässä olenkaan ollut!
Hammashygienisti Helin vastaanottohuoneessa odotti räyhäkän punainen, virtaviivainen tuoli, missä minäkin mahduin pitkällään makaamaan varsin mukavasti jopa. Viimeisimmät kokemukset kunnallisella puolella ovat tarjonneet jotain ihme tynkätuoleja, missä on tuntunut koko ajan siltä, että putoan, joten osasin arvostaa tuolien Ferraria!
Edellinen hammaskivenpoisto tapahtui mielestäni vuosi sitten hampaan paikkauksen yhteydessä, mutta Heli taisi olla hiukkasen eri mieltä tutkailtuaan hammaskalustoani, niin moneen kertaan hän asiaa ”tarkisti” minulta…
Lopulta hän totesi että nyt käydäänkin sitten perusteellisesti ja kaikilla metodeilla suu lävitse ja käytetään ultraääntä, perinteistä käsi-instrumenttia ja päätetään operaatio uusimmalla uudella, eli soodapuhdistuksella.
Ultraäänipuhdistuksessa korkeataajuinen värähtely yhdistettynä vesisuihkuun putsaa ientaskut ja hampaiden pinnat. Hammaskiven poiston lisäksi varsin ikävä-ääninen ultra jopa vaalentaa tummentumia.
Paikka paikoin omien hampaitteni tilanne oli päässyt niin pahaksi, että Heli joutui tarttumaan käsi-instrumenttiin (tiedättekö sen kirurginteräksisen metalli piikin..) ja rapsuttamaan oikein voimalla. Ei ole muuten maailman miellyttävin tunne, pelkäsin koko ajan että joku hampaista poksahtaa palasiksi, niin kovilta otteet tuntuivat. Mutta hengittelin syvään ja vakuuttelin itselleni, että ammattilaisen käsissä, olen ammattilaisen käsissä…
Puhdistus ei kuitenkaan käynyt kestämättömäksi, vaikka se kauan kestikin, koska vähän joka välissä Heli piti pieniä taukoja ja sain hengitellä rauhassa.
Inhottavan rapsutuksen ja ultraäänen ulinan jälkeen oli lopulta vuorossa soodapuhdistus, joka olikin suorastaan miellyttävä.Puhdistus tehdään soodajauheella ja vesi-ilmasuihkulla ja se poistaa pinnoilta pinnalliset värjäytymät, joita mm. ah, niin herkulliset lempparini punaviini ja kahvikin aiheuttavat.
Koko 45 minuutin rääkin kruunasi vahan levittäminen perusteellisesti putsattujen hampaideni pinnalle ja pääsin nousemaan punaisesta tuolista horjuvin jaloin ylös. Lakan jälkeen ei saa syödä tai juoda mitään kuumaa pariin tuntiin. Kylmät juomat olivat onneksi sallittuja, koska jostain kumman syystä minulla olikin aivan järkyttävä jano!
Autoon päästyäni otin kasvomaskin kasvoiltani, vilkaisin itseäni peilistä ja purskahdin hörönauruun. Hampaani nimittäin suorastaan välkehtivät! Kahvi ja punkku tummentavat näköjään hampaat niin vähitellen, ettei sitä normiarjessa ehdi huomata, mutta putsauksen jälkeinen ero oli Silmiinpistävä!
Parin viikon päästä on aika taas hammaslääkärille, joka korjaa murtuneen amalgamipaikan ja sen jälkeen päästään itse asiaan.
Pienin askelin, pienin askelin, eteenpäin mennään.