Yhden työnhaun tarina

Viimeisen kuukauden on päässä käynyt aikamoinen myllerrys, kun olen miettinyt
*entä jos…
*olisiko parempi…
*voisinko tehdä niin…
*mitkä ovat miinukset ja mitkä plussat…

Swot-analyysiäkin olen vääntänyt pähkäillessäni uuden tilanteen edessä, mutta säästyin suuremmalta väännöltä itseni, halujeni, tarpeitteni ja tavoitteideni suhteen, kun tänään puhelin soi ja kuulin että en tullut valituksi. Yllätyksekseni en tuntenut pettymystä.

Hommahan lähti siitä, että reilu kuukausi sitten olin syvimmän syvänteen pohjassa työmotivaationi suhteen ja kun näytölle ilmestyi haettavana oleva paikka toisessa organisaatiossa, niin minähän täytin sinne työpaikkahakemuksen todettuani että osaamiseni on juurikin sitä mitä haetaan.
Ehdin jo koko hakemuksen unohtaa, kunnes kolme viikkoa sitten perjantai-iltana sähköpostiini tipahti kutsu haastatteluun. 36 hakijasta olin päässyt kolmen kärkeen ja sain haastatteluajan viime torstaille. Hieman huvitti huomata, että seuraava haastateltava jälkeeni oli työkaverini, jonka kanssa toisiamme sijaistamme.

Torstainen haastattelu meni hyvin, en jännittänyt enkä mitään olisi sen paremmin voinut tehdä. Tai no ehkä olisin voinut vähän tasaisempi olla (sellaista esittää), mutta mitäpä sitä teeskentelemään jotain muuta mitä on. Jos en kelpaa sellaisena mitä olen, niin sitten en kelpaa. Their loss.
Sinällään olin jo haastatteluvaiheessa 99% varma, että valinta ei kohdistu minuun – työkaverini on ainakin 10 vuotta nuorempi, mutta on tehnyt tuota työtä 20 vuotta, joten hölmöhän työnantaja olisi ollut jos ei olisi kiinni napannut hänestä.

Onnittelinkin rehtoria loistavasta valinnasta ja  puhelun jälkeen fiilis oli kuin olikin hyvä, eikä pettynyt.
Suurin syy paikan vaihtoon kun olisi varmaankin ollut tulevan syksyn muutto avokonttoriin 20 naisoletetun kanssa  – avokonttorin  olen  kokenut ja pas**ksi todennut, joten tuleva muutos roikkuu mustana pilvenä taivaallani.
Onneksi meillä saa tehdä etätöitä, toivottavasti koronankin asetuttua työnantaja sallii sen joustavamman työskentelyn varmistamiseksi.

Plussaa uudessa paikassa olisi ollut siis pienempi yksikkö, tarkasti rajattu vastuualue ja hiukkasen coolimpi työpaikka 😉
Plussaa nykyisessä paikassa on taas etätyö, joustavuus loma-ajoissa ja paljon parempi palkka ( ja yksi oikea ystävä kollegojen joukossa ).

Tämä haku on nyt sitten loppuun asti katsottu ja voin täysillä keskittyä tähän tulevina kuukausina muutoksilla kuorrutettuun  nykyiseen työhöni turhia
vatvomatta.