Ei nimi naista pahenna, vai miten se meni?
Sunnuntaina oli Joensuussa ”Antiikki- ja keräilymessut” tai olisikohan oikeampi nimitys myyntitapahtuma?
Osallistujamäärä oli varsin vähäinen ja verrattuna aikaisempien vuosien tapahtumaan anti tuntui muutenkin köyhälle. Sisäänpääsy oli 6 euroa, mikä kyllä tuntui tarjonnan vähäisyyden vuoksi suhteettomalle.
Mutta löysin minä sieltä ostettavaa kuitenkin.
Kutsumanimenihän on perheen kesken Kotka. Kotkan voisi tulkita ilkeästikin ja ajatella minun olevan hyökkäävä ja toiset palasiksi repivä terävänokkainen tappaja, mutta minähän ajattelen sen vain kuvaavan kuinka rakas puolisoni ja lutuiset lapseni näkevät minut ylväänä, kauniina, kesyttämättömänä ja tarkkanäköisenä kuninkaallisena hahmona.
Kyllä. Minä saan ajatella näin.
No asiaan.
Yhdellä myyjällä oli pöydässään vanha pronssinen sormus johon ihastuin. Sormus kuin minulle tehty.
Kotkasormus.
Kun sormuksen kokokin oli oikea, niin sormeenihan se päätyi.
Nyt on Kotkalla komia sormus!