Mopo keulii

…ja keuliikin kovasti.

Viimeisen viikon on pään sisässä käynyt aikamoinen myllerrys ja tunteet heitelleet laidasta laitaan kuin hirmumyrskyn kourissa. Monet asiat rasittavat, ärsyttävät, kuormittavat ja vaativat huomiota, toimenpiteitä ja päätöksiä. Koska mikään ei oikeastaan ole omissa käsissäni, niin mihinkäs minä angstini puran muuhun kuin Turjakkeeseen.

Jos ehdit eilisen oksennukseni lukea ennenkuin sen poistin, toivottavasti ei sielusi kovin kauheita säröjä ilkeistä ja rumista sanoista saanut. Suodatin olisi ehkä todellakin hyvä juttu olla joskus olemassa, kun sormensa näppäimistölle mäjäyttää.

Minä oikein hehkun ja säteilen ja pursuan negatiivisia ajatuksia tällä hetkellä.

Kuuntelen päivisin Barokki-musiikkia ( joka ihme kyllä on osoittautunut lähes yhtä tyydyttäväksi mielentasaajaksi kuin Rammstein täysillä luukutettuna, mutta on kenties ympäristöystävällisempää) ja selviän läpi työpäivien ilman että alan laukoa mielipiteitäni tiimimme toiminnallisuudesta  suureen ääneen.
Illalla laitan podsit korviin vastamelu kytkettynä päälle ja kudon villapaitaa, katson ääliömäisiä sarjoja telkkarista ja välttelen Turjakkeen katsomistakin parhaani mukaan.
Yöllä korvanapeista kuuluu milloin mitäkin mikä vain turruttaa ajatukset ja antaa luvan nukahtaa.

Onneksi Joulu on tulossa ja kaiken kauniin näpertely ja söpertely nostaa hymyn kasvoille ja pistää välistä laulamaankin.

Kyllä tämä tästä.