Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa

kukapa se aloittelee tätä blogia? A miepä kerron pikkuisen itsestäni.

* kengän koko 39-40  – erittäin oleellinen tieto, koska rakastan kenkiä tosi paljon, puolisoni mielestä olen sukua Imelda Marcosille, jolla huhuttiin olevan tuhansia pareja kenkiä
* 175cm  -siellä takarivissä pidetään päät kiinni ikääntymisen rankaa kutistavasta vaikutuksesta, minulla on mustaa valkoisella tästä pituudesta, sillä, että paperi on vuodelta 1980 ei ole mitään merkitystä!
* epätoivoisesti 6-alkuista painoa tavoitteleva – toissaviikkoinen lause lääkärintodistuksessa määritti ruumiinrakenteeni ”normaaliksi”, mutta let´s face it..vyötäröni on laskeutunut lanteille.
* 53-vuotias  -minusta on mukavaa olla viiskytplus ja oikein etsin tilanteita, missä pääsisin ikääni kailottamaan
* naisihminen – naiseus tosin vaatii nykyään hormoneja apteekinhyllyltä.
* onnistunut pysymään (samassa) parisuhteessa viimeiset 23 vuotta – meidän ikioma biisimme on varmaan Leevi & Leavingsin ”ylämäki alamäki ylämäki alamäki yhdessä kulkien…”
* kyseisessä parisuhteessa aikaansaanut 2 jälkeläistä, tytär 21 ja poika 18 -PARHAUTTA, vaikka joskus ovatkin ääliöitä ja ärsyttäviä.
* lempiväri mikä hyvänsä kunhan on kirkas sävy eikä ole musta. –mikään ei korosta ihmisen ikääntyvää rypistymistä niin hyvin kuin mustat vaatteet. Ja naurettava väitös mustan hoikentavasta efektistä pitäisi kieltää lailla.
* itseään on vaikea määrittää, mutta jos ystäviin ja läheisiin on luottaminen niin olen omituinen, TOSI puhelias, äänekäs, itsepäinen, itsevarma, huomiotaherättävä, iloinen, ylienerginen, yltiöpositiivinen, ärtsy, pahasuinen…
 

Asuinpaikkana sopiva(hkon) kokoisessa itä-suomalaisessa kaupungissa taajama-alueen reunamille toisten rakentama omakotitalo, jonka tilavassa pihassa saan toteuttaa mielenhäiriöitäni ja muutenkin purkaa patotumiani. Metsä raikaa kun sinne huudan ja se metsä avautuu ihan piha-aidan takaa.

Pihasta ja puutarhasta tulen varmaan naputtelemaan postauksen jos toisenkin. Tykkään tehdä käsilläni, joten jonkinlaisia askartelupläjäyksiäkin saatan muistiinkirjata (se alkava dementia!) ja ruokaakin laitan kausiluontoisesti innosta tiristen.
Perhepiirissä on lähes kaikki mahdolliset ruoka-allergiat ja rajoitteet, niin itse valitut kuin pakosta pidettävätkin, joten aikamoiseksi taikuriksi olen vuosien mittaan oppinut.

Luen tosi paljon. Kaikki käy, painettu tai e-kirja, roskaposti tai klassikot. Olen lukenut raamatun läpi pariin kertaan (en ole uskovainen kuitenkaan), Tekniikan Maailmat, Cosmopolitanit, Aku Ankat uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Kirjahyllyt kirkuvat teosten painon alla ja kirjastotädit tuntevat minut nimeltä. Luen kaikkea lastenkirjallisuudesta runouden kautta maailmankirjallisuuden klassikoihin, unohtamatta jännäreitä, kauhukirjallisuutta hömppää ja tee-se-itse-oppaita.
Minä vain luen.

En osaa soittaa mitään kunnolla, enkä paljon viitsi räpeltääkään, mutta musiikkia pitää olla ja kuulua. Livemusiikki tai tallennetut teokset  kuuluvat jokaiseen päivään ja mielentilaan. Humppaa en kyllä kuuntele tai tanssi kuin Eläkeläisten keikalla.

Työelämän muutoksia on viime vuosina satanut niskaan runsaasti ja lisää on tulossa. Viimeisimmän kolmen vuoden saldo tällä, joillekin ah niin tärkeällä, elämän osa-alueella on:
> irtisanominen tuotannollis-taloudellisista syistä 2013
> opiskelua 2013-2015
> toimistosihteerinä 2016
> irtisanominen tuotannollis-taloudellisista syistä lokakuu 2016. Eli tänä vuonna voin heittäytyä Jouluvalmisteluihin täydellä vauhdilla heti marraskuun puolesta välistä…

Että tämmöinen täti täällä aloittelee kirjoittelua. Seuraava postaus lienee kertomus tämän viikonloppuisesta Tampereen rilluttelureissusta :)