Ajatuksissa alanvaihto
Rajansa kaikella.
Vaikka miten uskoisin omaan osaamiseeni ja kyvykkyyteeni omalla alallani, töitä ei ole näköpiirissä. Sähköpostiin tipahtelee niitä ah, niin piristäviä viestejä ”kiitos hakemuksestasi, mutta…” ja viesti viestiltä minua sapettaa enemmän.
Valtiovalta vaatii aktiivisuutta uhaten typistää ansiosidonnaista päivärahaani, mutta ministeriön mielestä sivutoiminen opiskelu ei millään lailla edistä työllistymistäni jatkossa, joten suurin odotuksin aloittamani kaupunkiopaskurssi onkin sitten määriteltävä vain ihan mielenpiristykseksi ja huviksi. Olkoon sitten niin.
Olen alkanut ajatella alanvaihtoa. Vaikka olen muutama vuosi takaperin naureskellut YT-polun tyhjänpäälle päätyneiden massaohjausta lähihoitajakoulutuksiin ja -töihin, niin taitaa ”pilkka osua omaan nilkkaan”. Ja tällä en nyt todellakaan tarkoita, että väheksyisin lähihoitajia millään lailla, hold your horses! Naureskeluni johtui vain siitä, että silloin oli työttömäksi joutuneen aiempi ura mitä hyvänsä, suurinpiirtein keski-ikäisestä IT-ihmisestä, toimistohenkilön ja mekaanikon kautta insinööriin, niin pelastus löytyi lähihoitajuudesta!
Minä pidän suorasta ihmiskontaktista, tulen toimeen monenlaisten ihmistyyppien kanssa, olen (työelämässä) kärsivällinen ja empaattinen, teen työni organisoidusti ja ilolla enkä pelkää haastaviakaan tilanteita.
Miksen siis minäkin voisi alkaa työskennellä konkreettisesti ihmisten parissa, apuna ja hyväksi?
Työkoutsini ja te-palvelujen yhteyshenkilö innostuivat pohdinnoistani suorastaan huvittavan paljon
NYT HETI SULLE TYÖKOKEILUPAIKKA JOOO. Syksyllä alkaa lähihoitajan työvoimakoulutus! Katot ensin oisko se oikeasti siun hommasi ja sit vaan opiskelemaan.
No tuskinpa se ihan noin läpihuutojuttu on kuitenkaan, mutta ehkäpä voisin ainakin tuota työkokeilua käydä testaamassa. Vanhuspuolella töitä olisi varmaan takuuvarmasti, mutta jotenkin kiinnostaa mielenterveys- ja päihdepuoli myös. Tosin vähän mietin sitä, että ainakin tuo päihdepuoli voisi iskeä vähän liian henkilökohtaiseksi, jos muistot exästä löisivät pintaan.
Ja ainakin SiunSotelle kuulema pitäisi tehdä 3kk työkoeilusoppari – entä jos huomaisin parin viikon päästä että EI IKINÄ TÄTÄ?
Karenssia rysähtäisi niskaan niin että hartiat hajoaisi.
Mutta ainahan sitä voi mietiskellä…