Mummin kaneliässät
Eilen illalla iski aivan järkyttävä makeanhimo. Pengoin kaapeista esiin herkkujemmoja, mutta salmiakkikarkit, hedelmäkarkit eikä edes suklaa innostanut.
Kaipasin jotain e n e m m ä n…
Kuulostelin hetken mielitekojani ja sain lopulta määriteltyä itselleni, että himoamani makea olisi jotain leivottua, jotain makeaa ja rapsahtelevaa, ehkä kahviin dipattavaa? Eli ei muffineja, pannaria, pullaa tai marjapiirakkaa.
VAAN PIKKULEIPIÄ! Himoni tarkentui hetkessä päädyttyäni ylälajiin pikkuleivät, se mitä kaipasin oli joko Hannatädin pipareita tai Kaneliässiä!
Koska muu perhe kaneliallergioineen on kesämökillä, kallistui valinta kaneliässiin. Päässä oikein suhisi, kun makumuistot tanssivat kongaa aivoissani. Mummi teki näitä. Äiti teki näitä. Nyt MINÄ teen näitä!
200g voita (siis voita, ei margariinia, eikä oivariinia, voita)
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoja
Rasva ja sokeri vatkataan. Juu ja ihan pikku huomiona, ei kannata sitä vatkauskoukkuun tarttuvaa möhnää yrittää irroitella veitsellä kun vatkain käynnissä. Voi käydä vaikka niin, että se ”imaisee” veitsen koukkujen väliin ja ohhoh, ne koukut vääntyy aika pahasti!
Ei sillä että minä olisin ollut niin hölmö. Tuli vain mieleen…
Kanamunat seoksen sekaan vatkuloidaan ja sitten jauhot + leivinjauhe.
Taikinan kannattaa antaa pikkasen aikaa jääkaapissa jähmettyä, niin on mukavempi pyöritellä sitten.
Taikinasta pyöritellään tuollaisia soiroja, about sentti halkaisijaltaan ja ne kieritellään kaneli-sokeriseoksessa. Soirot pätkitään ja käännetään S-kirjaimen muotoon leivinpaperille.
175 asteiseen uuniin n. varttitunniksi ja namnamnam.
Mulla taisi olla pikkasen liian vähälämpöinen uuni, kun ässäni aivan kuin lässähtivät! Mutta suutuntuma oli juuri se oikea, suloisen makea, rapsahteleva ja kanelinen.
Maistuis varmaan sullekin?
Hyvää Naistenpäivää!