Parempi virkkuukoukku kädessä kuin kymmenen hampaankolossa
Kaikkihan lähti siitä kun näin Istassa Jennan esittelevän Mumminsa taiteilemaan kaulahuivia, jonka kuva löytyy myös blogin puoleltakin…se oli rakkautta ensisilmäyksellä – siis huivia kohtaan, vaikka Jennakin oikein mukava neito on!
Lankaihanuus oli kuulema löytynyt Tokmannilta, joten sinnepä ajelin pöpöhuuruisena ja suuri oli onnen määrä, kun Novitan ”Rulla”-lankaa löysinkin ostoskoriini. Äitini oli kauppareissulla mukana ja sieppasi kerät kärristäni ja sanoi maksavansa ”kyytipalkkaa”…no vanhempiaanhan pitää kuninoittaa, joten kiitos vain KurppaRakas langoista!
Hiukkasen epäilytti, kuinka minkäänlaista huivia aikaan saisin, koska virkkaaminen nyt ei vaan ole minun juttuni vaikka kaikinpuolin kätevä käsistäni olenkin. Mutta kun on tarpeeksi hyvä kannustin, niin kyllähän se homma hoituu!
Hain netistää sopivan simppeliä, mutta silti ”siistiä” mallia ja lopulta löysin piirrosmallin, jota ajattalin voivani ymmärtää.
Ei menny kyllä ihan niin simppelisti, mitä kuvittelin, mutta ehkä tusinan purkamisen ja alusta aloittamisen jälkeen minä pahvipääkin tajusin tanssiaskeleet.
Vähänkö olen koukussa!!
En tekisi muuta kuin istuisin jalat pöydällä ja vääntäisin virkkausta musiikin tahtiin, mutta eihän se homma ihan niin onnistu. Joitakin pakollisia askareita on hoidettava, että ei nälkään tai janoon kuole ja pyykkiäkin on jo pieneksi mereksi kertynyt kodinhoitohuoneeseen.
Huomenna ”laskeudutaan” Pääsiäiseen ja sitten mie vain virkkaan! Turjake saa tehdä lammasta Intialaisittain ja jälkikasvu keittää kananmunat, rahkapiirakan ehdin jo onneksi paistaa ennen tätä virkkausherätystä…