Pääsiäisperinteitä – pääsiäismunajahti
Tyttäreni on 22-vuotias ja poikani 20-vuotias.
Ja molemmat tulivat eilen asiakseen kysymään, että onhan heille sunnuntaille piilotettu suklaamunia?
Ja mitä tekee rakastava äitihenkilö? No nousee tietysti aamullavarhain ja piilottelee Kindereitä pilttiensä huviksi ja haasteeksi. Ja pakko myöntää, että kyllähän minä hihittelin itsekseni koko hommelin ajan. Ja kohta nauran vielä enemmän.
Ainoastaan yksi suklaamuna on nähtävissä ”suorilta”, joskin senkin kanssa joutuu könyämään lattiapinnassa, mutta muut ovat näkymättömissä.
Jahdin alkuun luovutin heille vihjelistan:
- Venäläisiä tuoksuja
- Hyvät bassot
- Auts, tuli haava
- Paita repesi
- Ruuvi löysällä
- Niisk, Niisk…en mie itke vaan leikkaan….
- Joulunvaloa
- Rullaatirullaati
- Oliko ensin muna vai kana?
- Oliko ensin kana vai muna?
Kinderit löytyivät seuraavista piiloista:
Oliko ensin muna vai kana? Kirpparilta löytynyt keraaminen muna piilotti yhden Kinderin sisäänsä. Tämä oli helppo vihje.
Auts, tuli haava! Laastarilaatikossa suklaaherkku kelli.
Venäläisiä tuoksuja. Antiikkiliikkeestä ostettu visakoivurasiassa asustava muinainen venäläinen parfyymiöljy on lahja Turjakkeelta. Onneksi löytyi aika nopeasti, ettei todella voimakas aromi ehtinyt tarttua suklaaseen!
Hyvät bassot tuottaa subbarimme, joka (köh-köh-köh) on näköjään järkyttävän pölyinen! Mutta kuka se nyt pöytien alta pölyttää…
Oliko ensin kana vai muna -vihje ei sekään ollut kauhean vaikea kun ensin oli tajunnut oliko muna ensin -vihjeen.
Joulunvaloa suo kaunis tuikkumalja kirjahyllyssämme. Tuikun sijaan sen sylissä kelli nyt yksi Kindermuna. Tätä eivät etsijät meinanneet älytä millään ja lopulta päädyttiin helpottamaan etsintää kommentoimalla perinteisesti ”polttaa…viilenee…lämpenee..” .
Kun pojan otsa oli ”tulessa”, niin älysivät kirjahyllystä jouluisen maljan.
Rullaatirullaati vaati pientä mietiskelyä etsijöiltä, mutta lopulta tytär äkkäsi lankakerän huivintekeleen vieressä ja muisti mainintani langan nimestä.
Ruuvi löysällä johdatti etsijät varsin pian työkalukaapin ovelle ja sieltähän se palkkio löytyi! Ensin tosin penkoivat työkalupakit naulakon alla…
Niisk, Niisk…en mie itke vaan leikkaan….Hellan kulmalla virnottava keraaminen sipulipurkkihan se piti sisällään niiden itkettävien sipulien seurana taas yhtä Kinderiä.
Paita repesi ja sehän pitää tietysti ommella kuntoon, joten ”ompelukorin” kimppuun mars! Vaikka neula ei kovin käytetty väline olekaan meidän perheessä, niin korista löytyy tuikitarpeelliset hakaneulat ja muut nupit.
Kaikki piilot paljastuivat ja sekä etsijät että piilottaja hykertelivät tyytyväisinä. Näinköhän vielä ensi vuonna pyytävät…
Kuinka hauskaa olisikaan päästä piilottelemaan pääsiäismunia pihalle, mutta tuota lunta vaan on niiiiiiiiiiiiiiin paljon. Ja huomenna tulee kuulema lisääkin, ehkä 15 senttiä.
Onneksi jätin itsellenikin muutaman suklaamunan, jotka voin huomenna nautiskella samalla kun katselen lumentuloa taivaalta ja ikävöin kevättä. Suklaa on hyväksi sydänsuruissa ja kyllä tämä Game of Thronesimainen talvi (miten monta vuotta se talvi kestikään?) alkaa hyydyttää vaikka miten aurinko yrittäisi paistella.
Eivät ne surut suremalla lopu, on tanssi ja laulu tärkeämpää, joten eikun rinta rottingilla pääsiäistä päin. Turjake tekee tänään Intialaista ja pashan tein minä jälkiruoaksi, anopintekelekin tulee syömään, joten eiköhän se elo tästä kirkastu :D
Ihanaa Pääsiäistä kaikille!
PS: muistakaa osallistua Kotkansulka-korvisten arvontaan, vielä ehtii !