Materialistisia haaveita

Kun nyt pääsen taasen pitkästä aikaa nauttimaan oikein palkkaa, enkä etuutta, niin olen huomannut alkavani haaveilla erilaisista uusista hankinnoista. Aivan älytöntä, miten se palkkana tullut raha nyt yhtään sen riittoisampaa olisi kuin ansiosidonnainen päivärahakaan? Mutta silti vain huomaan ajatusteni liihottelevan sinnetänneympäriinsä ja ajatusketjun usein alkavan sanoilla

Miehän voisin nyt hankkia…

No mitäs mie olenkaan ajatellut hankkia järisyttävän suurella palkallani, jonka ansiosta nettotuloni nousevat n. 700 euroa kuukaudessa?

No miehän voisin nyt hankkia uuden/toisen biojätekompostorin. Olen koko talven kaihoisasti silmäillyt tätä Biolan Oy:n 220 eco-pikakompostoria, jota paikallinen jäteyhtiö myy kampanjahintaan 380 euroa. Saisi vielä hakepussin kaupanpäälle. Jep, juuri tuo kaupanpäälinen tekee tuotteesta uskomattoman vastustamattoman minulle…
(kuva biolanin nettisivuilta)
 

Miehän voisin nyt hankkia viimeinkin iPhone X:n. Kun tuosta kutosesta on lasikin rikki ja runko vääntynyt ja…
Enhän mie sitä ollenkaan välttämättä tarvitse, mutta se vain on niiiiiiiiin ihana ja käteenistuva ja monipuolinen ja kaunis ja hieno ja siinä on parempi kamera ja pari uutta mahtavaa appsia ja hei!! SILLÄ VOI SOITTAA PUHELUJAKIN!

Sit mie haluaisin uudet räystäskourut meidän taloon. On se kumma miten esim. vanhempieni talossa on ollut samat kourut pian 50 vuotta ilman ongelmia ja meidän talossa parikytvuotta vanhat on jo puhkiruostuneet. Miun perennapenkkini kärsivät sadepäivinä kun vettä roplattaa mistä sattuu penkin päälle ja sit ne on kuoppia täynnä!
 

Tässäpä kolmen kärki minun materialistisissa unelmissani, eihän nuo oikeastaan ole yhtään pahoja! Sekä kompostori että räystäskourut suorastaan tarpeellisia ja hyödyllisiä.

Mutta arvatkaapa minkä haaveen todennäköisesti ensimmäisenä toteutan?