Minä saan itse valita mitä teen!

Vaakakapina, Läskimyytinmurtajat ja Kehopositiivisuus – jokaiselle aatteelle niistä nostan hattuani ja iloitsen jokaisesta ihmisestä, joka niiden avulla tajuaa ihmisarvonsa ja onnellisuutensa olevan riippumaton siitä paljonko hän painaa tai miltä näyttää. Ihmisen kauneus, älykkyys ja ihanuus eivät ole kiinni BMI:stä.

Mutta kun on kyse itsestäni, niin uskallan sanoa yhtään häpeämättä että minä en halua olla ylipainoinen. En pidä makkaroista farkun vyötäröllä tai hyllyvästä vatsanrellukasta enkä tule koskaan pitämäänkään, vaan teen kaikkeni pysyäkseni kuosissa.

Tokihan määritelmä ”kuosi” on muuttunut vuosien mittaan – se mitä olin kaksikymppisenä on muinaista historiaa, enkä haikaile kolme- tai nelikymppisenkään kroppaa.
Plus Viisikymppinen varteni saa ihan rauhassa olla pehmeä sieltä ja roikkuva täältä, en aio aloittaa punttitreeniä löytääkseni pumpulinpehmoisen vatsani alla lepäilevää sixpackiä tai käydä ottamassa silikoneja nostaakseni rintavarustukseni muinaiseen uhmaansa…
Kalkkunanheltan leuan alta käyn kyllä poistattamassa, jos joskus Lotossa voitan, mutta muuten saavat vuodet muokata kehoni muotoja niin kuin parhaaksi katsovat.

Se, mihin haluan kuitenkin vaikuttaa, on painoni.
En halua olla ylipainoinen ja minulla on siihen haluttomuuteen täydet oikeudet. Kukaan ei ole aivopessyt minua hoikkuuden ihannointiin, enkä yritä saavuttaa ”laihuutta ihannoivan muotimaailman vääristyneiden naiskuvien mukaisia malleja” ja siksi minua ei myöskään tarvitse yrittää pelastaa tai saada ymmärtämään yhtään mitään.
Minä itse päätän minkä kokoisena juuri minulla on hyvä olla ja elää. Olen ollut hyvinkin isokokoinen, enkä voinut silloin fyysisesti hyvin, niin onhan se varsin järkevää pyrkiä pysymään sen kokoisena, millaisena energiaa ja jaksamista on yllin kyllin, eikä päästää itseään laajentumaan mittoihin, joiden kanssa on hankala elää ja toimia. Eikö vaikka?

Olkoot kiloistaan tai niiden puutteesta ylpeitä ne ketkä haluavat, en moiti tai arvostele kenenkään valintoja, eikä mieleeni ikinä tulisi kommentoida jonkun toisen ihmisen kokoa, painoa tai ulkonäköä, mutta vaadin ettei myöskään minun valintaani kritisoiden kommentoida ja yritetä saada minua ”näkemään kuinka väärin” ajattelen, kun en ole tyytyväinen kokooni.

Minä saan laihduttaa, jos ja kun niin haluan tehdä.
Minä saan hypätä vaakalla vaikka joka aamu ja kirjata tulokseni ylös (Exceliin!), jos ja kun niin  haluan tehdä.
Minä saan katsoa itseäni peilistä, puristella vatsamakkaroitani ja murista itsekseni tyytymättömänä – se ei ole arvostelua niitä kohtaan, ketkä makkaroitaan ilolla kantavat.

Minua jotenkin häiritsee se, että vaikka nämä vaakakapinat, kehopositiivarit ja Läskimyytinmurtajat ovat kaikki aivan hemmetin hienoja asioita, niin jos et itse lähde sataprosenttisen samassa sävelessä laulamaan samaa laulua, olet vääräuskoinen.

Eikö kaikissa näissä kampanjoissa ole kyse juurikin siitä, että jokainen saa olla sellainen kun haluaa? Että ketään ei arvostella tai tuomita? Että jokainen on samanarvoinen ja kaunis ja hyvä ja tärkeä juuri sellaisena kuin itse haluaa olla?

Minä en halua olla ylipainoinen, alipainoinen tai edes normaalipainoinenkaan. Minä haluan olla minunpainoiseni.